YLE Tiedeuutiset

Subscribe to YLE Tiedeuutiset feed
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Updated: 15 min 8 sec ago

Tiedebarometri: Suomalaiset luottavat tutkimukseen – kansanparantajien taitoihin uskoo silti joka kolmas

Wed, 13/11/2019 - 09:31

Suomen tieteen ja tutkimuksen taso nähdään hyväksi ja tieteen kykyyn tuottaa luotettavia ja paikkansa pitäviä tuloksia uskotaan laajasti.

Tiedot ilmenevät vastajulkaistusta Tiedebarometri 2019 -tutkimuksesta, jossa selvitetään kolmen vuoden välein suomalaisten suhtautumista tieteeseen ja tieteellis-tekniseen kehitykseen.

Tiedebarometrin esipuheessa todetaan, ettei se tälläkään kertaa tue tulkintaa tiedevastaisuuden kasvusta kansan parissa. Seitsemän vastaajaa kymmenestä ilmoittaa seuraavansa kiinnostuksella tiedettä, tutkimusta ja teknologiaa koskevia asioita.

Varsinkin luontoa, yhteiskuntaa ja taloutta seurataan paljon. Tiedebarometri myös osaltaan vahvistaa politiikan tutkimuksessa tehtyä havaintoa poliittisten aiheiden kiinnostuksen kasvusta.

Aihealueista kiinnostavimpia ovat ympäristö ja luonto sekä yhteiskunnalliset asiat, joita seuraa kolme neljästä. Tieteeseen ja tutkimukseen yleisesti liittyvä kiinnostus on kasvanut edellisestä tutkimuksesta ja politiikka kiinnostaa myös aiempaa enemmän.

Tiede kiinnostaa, mutta millä tavalla?

Tieteen kiinnostavuuden kasvu sopii huonosti julkisuudessa esitettyihin huoliin ja käsityksiin, joiden mukaan kansa olisi alkanut väheksyä tieteellistä tietoa. Toisaalta kiinnostus ei välttämättä ole positiivista.

Poliittisista puolueista tiede-, tutkimus- ja teknologia-aiheisiin myönteisimmin suhtautuvat vihreiden kannattajat sekä vasemmistoliiton ja perussuomalaisten kannattajat.

Perussuomalaisten kannattajista moni on silti barometrin mukaan sitä mieltä, että Suomessa tehdään liikaa nollatutkimusta hyödyttömistä aiheista ja luottamus tutkimustietoon on vähäisintä muiden poliittisten puolueiden kannattajiin verrattuna. (Tiedebarometri s. 49)

Äänestämättömät ja perussuomalaisten kannattajat luottavat vähiten tieteeseen. Seppo Suvela / Yle

Aihepiirien seuraaminen on sukupuolisidonnaista. Naiset seuraavat miehiä enemmän kulttuuria ja viihdettä, miehet puolestaan naisia enemmän urheilua ja talousasioita. Ympäristö ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat laajasti molempia sukupuolia.

Tiedettä, tutkimusta ja teknologiaa käsittelevät aiheet kiinnostavat erityisesti miehiä.

Tieteestä kiinnostuneimmat ovat nuorehkoja aikuisia eli 26–35-vuotiaita. Kiinnostus on selvästi sidoksissa koulutustasoon.

Akateemiset ovat kaikkein kiinnostuneimpia tieteestä, sillä yli neljä viidestä ilmoittaa seuraavansa tiedeasioita. Koulutusaloittain korkeinta kiinnostus on teknisluonnontieteellisen sekä humanistisen koulutuksen saaneilla.

Kansa luottaa poliisiin, puolustusvoimiin ja yliopistoihin

Tiedebarometrissa mitattiin myös kansalaisten käsityksiä eri organisaatioista.

Suomalaiset luottavat erityisesti tutkimuksen mukaan yhteiskunnan sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta vastaavin organisaatioihin eli poliisiin (83 % tuntee hyvin tai melko suurta luottamusta, 2016: 85 %) ja puolustusvoimiin (79 %, 2016: 77 %).

Luottamus poliisiin on säilynyt Suomessa.Emilia Malin / Yle

Vähiten luotetaan poliittisiin puolueisiin.

Myös yliopistoihin ja korkeakouluihin luotetaan, ja näitä laitoksia kohtaan tunnettu luottamus on myös noussut edellisestä mittauksesta (77 %, 2016: 75 %).

Tiede‐ ja tutkimusorganisaatioista ylimmäksi nousee VTT , sitten listalla tulevat Suomen Akatemia ja Business Finland.

Lääketiede kiinnostavin tieteenala

Suuri enemmistö suomalaisista (74 %) ilmoittaa kiinnostuneensa kaikesta tiedettä koskevasta uudesta tiedosta. Yksittäisistä tieteen aloista kiinnostavimmaksi koetaan lääketiede, jota kaksi kolmasosaa ilmoittaa seuraavansa esimerkiksi uusien lääkkeiden ja hoitomuotojen kehityksen osalta.

Ympäristön tilaa koskeva tutkimustieto kiinnostaa miltei yhtä paljon kuin lääketiede. Kyselyyn vastanneista noin puolet oli kiinnostuneita historian- ja kulttuurintutkimuksesta, tietotekniikasta sekä geenitutkimuksesta ja bioteknologiasta.

Avaruustutkimus kiinnostaa joka kolmatta, miesten kiinnostus tätä kohtaan on huomattavasti naisia suurempaa. Myös vähemmän kiinnostava tiedepolitiikka kiinnostaa kansalaisia aiempaa tutkimusta enemmän (35 %, 2016: 30 %)

Kansanparantajien kykyihin uskotaan, mutta ei luontaislääkkeiden tehoon.Seppo Suvela / Yle Televisio ja radio tärkeimpinä tiedonlähteinä

Tiedettä koskevan tiedon lähteistä televisio ja radio ovat tärkeimmät , mutta internetin merkitys on käytännössä yhtä tärkeä.

Internetin merkityksen nousua on myös seurannut sanomalehtien merkityksen pieneneminen.

Tieteen tiedotus ry:n tilaamassa tutkimuksessa selvitettiin myös, miten suomalaiset tuntevat tieteemme saavutuksia ja suomalaisia tieteenharjoittajia.

Laajimmin tunnistettu saavutus on AIV-rehu, toisena on ksylitoli ja kolmantena ovat matkapuhelimiin, mobiiliteknologiaan ja Nokiaan kytkeytyvät ilmaukset.

Paljon mainintoja saavat myös Linux sekä syöpätutkimus, -hoidot ja -lääkkeet sekä uutena tulokkaana nyhtökaura.

Kaikki listalla olevat asiat eivät ole tutkimuksen tulosta. Numerot palkkien perässä kertovat vastausten määrän.Seppo Suvela / Yle Tutut tieteentekijänimet listan kärjessä

Merkittäväksi tieteenharjoittajaksi nimetään useimmin Esko Valtaoja ja toisena Bengt Holmström. Useita viittauksia saavat myös muun muassa Linus Torvalds, Jaakko Hämeen-Anttila ja Kari Enqvist.

Edesmenneistä tutkijoista merkittäväksi nimetään useimmin ainoa Nobel-palkittu tutkijamme A. I. Virtanen. Hänen kannoillaan ovat Arvo Ylppö ja Leena Palotie.

Tiedebarometri 2019 on vuonna 2001 käynnistetyn tutkimussarjan seitsemäs osa. Keskiviikkona julkistetun tutkimuksen on teettänyt Tieteen tiedotus ry.

Tutkimusaineistoa on kerätty laajemmin kuin aiemmissa tutkimuksissa. Tutkimuksen perinteisempi osa on toteutettu postikyselyllä, johon vastasi yli tuhat suomalaista. Toisen ja uudemman osan muodostaa Kantar TNS Oy:n Gallup Kanava -paneelilla keräämä laaja verkkokysely.

Tiedebarometri on luettavissa Suomen Akatemian sivuilta:

Suomen Akatemia

Lue myös

Sivistystyönantajat: Koulutus- ja tutkimusalan toimialakatsaus ja barometri 2019

5G-teknologia tulee myös viranomaisten avuksi – saako taivaalta droonikuvaa suorana?

Sat, 09/11/2019 - 20:07

Suora kuvayhteys tapahtumaan on viranomaistenkin tavoitteena yhä useammin. Droonit pörräävät helposti taivaalla, mutta pystytäänkö niiden välittämää kuvaa siirtämään tarpeeksi laadukkaasti?

Oulun yliopiston vetämä Priority-projekti tutkii ja kehittää viranomaisille ja etäyrityksille suunnattuja toiminnan kannalta kriittisiä viestintäratkaisuja. Mukana tutkimuskonsortiossa on tutkimuslaitoksia (Centria- ja Turun ammattikorkeakoulut), VTT, viranomaisia (mm. Puolustusvoimat ja pelastustoimi) sekä yrityksiä.

Mukana ovat esimerkiksi Airbus, Digita, Keysight, Exfo ja Bittium.

Tavoitteena on löytää uusia innovaatioita, millä 4G- ja käyttöön tulevaa 5G-teknologiaa pystytään hyödyntämään. Nykyisen Virve-verkon rinnalle tulee langattomissa 4G- ja 5G-verkoissa toimiva järjestelmä, joka hyödyntää laajakaistan dataominaisuuksia.

Oulun yliopistossa on huippuosaamista tietoliikenteen ja sen turvaamisen kehittämisestä. Tutkimuspäällikkö Harri Postin mukaan nyt selvitetään, miten kaupallisia verkkoja voidaan käyttää turvallisesti eri puolille Suomea, missä ja milloin viranomaiset sitä kulloinkin tarvitsevat.

– Viranomaisilla on kärjistettyjä tarpeita esimerkiksi turvallisuuden, saatavuuden ja luotettavuuden suhteen, jotka eivät ole yhtä tiukkoja tavallisessa tietoliikenteessä. Tutkimus selvittää nyt, miten 4G- ja 5G-teknologia täyttää nämä viranomaisten tarpeet, Harri Posti kuvaa yli seitsemän miljoonan euron projektia.

Sama ongelma halutaan ratkaista ympäri maailmaa, sillä riittävien tiedonsiirtojärjestelmien tarve kasvaa koko ajan myös yritysmaailmassa.

Tutkimuspäällikkö Harri Postin mukaan nyt todistetaan maailmanlaajuista ajattelutavan muutosta turvallisuusviranomaisten viestinnässä.Mårten Lampén / Yle Verkkoyhteyksien toimivuuden ratkaisee liikenteen määrä

Harri Posti ottaa esimerkiksi syrjäseudulla rautatien tai valtatien varrella tapahtuvan suuronnettomuuden. Kaupalliset operaattorit eivät välttämättä ole rakentaneet tuollaisille alueille verkkoa, joka riittäisi palvelemaan viranomaisten vaatimaa tilapäistä tarvetta.

– 5G-verkko tuo lisää taajuuskaistaa, lisää kapasiteettia, suurempia datanopeuksia, joita voidaan hyödyntää tulevaisuudessa myös koneiden välisessä viestinnässä, Harri Posti sanoo.

Priority-projekti tutkii nyt niitä mahdollisuuksia, miten voidaan nopeasti luoda riittävän kyvykäs laajakaistayhteys kriisitilanteisiin.

Pienet, punaiset pisteet kuvassa ovat 5G-verkon antennielementtejä. Mårten Lampén / Yle

Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin johtava asiantuntija Heidi Himmanen sanoo, että ongelmana on myös se, että mobiiliverkot on suunniteltu käytettäväksi maasta käsin eikä ilmasta. Niitä ei ole suunniteltu tukemaan droonikäyttöä.

Mobiiliverkkojen toimivuus ja laatu arvioidaan tällä hetkellä puolitoista metriä maanpinnasta.

Himmasen mukaan drooni voisi myös toimia tilapäisen tukiaseman alustana.

– 4G-verkot kattavat nyt 99 prosenttia väestöstä ja pitkälti tiestöä. Syrjäseuduilla tämä peittoalue ei ole yhteneväinen, ja joillain alueilla verkon kapasiteetista kilpaillaan, kun käyttäjiä on paljon, Heidi Himmanen sanoo.

Näitä laajakaistan toimivuuteen liittyviä kysymyksiä ratkotaan nyt. Kun viranomaisviestintä siirtyy kaupallisiin verkkoihin, sille on varattu oma viipaleensa laajakaistasta, mutta sen riittävyys halutaan taata myös kriisitilanteissa.

Antennien signaaleja pystytään tutkimaan häiriöttömästi tällä laitteella.Mårten Lampén / Yle 5G ja esineiden internet

Ensi vuosikymmenellä laajeneva 5G-teknologia mahdollistaa myös koneiden ja tavaroiden välisen nopean viestinnän. Tavallisen kansalaisen arkeen tämä ei ehkä tuo mullistavaa uutta, mutta jo nyt kaupalliset operaattorit ovat rakentaneet suljettuja 5G-verkkoja esimerkiksi satamiin ja tehtaisiin.

Priority-projektissa on mukana myös Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, sillä maatiloilla tarve toimivaan tietoliikenteeseen kasvaa koko ajan. Lehmien elämää ja peltojen kasvua seurataan digitaalisesti.

MTK:n kehitysjohtaja Markus Lassheikki odottaa, että hanke tuottaa ratkaisuja, miten biotalouden yritysten kannalta riittävän välityskykyinen laajakaista voidaan luoda teknisesti ja kustannustehokkaasti alueille, minne laajakaistan normaali rakentaminen ei ole näköpiirissä.

Miten 5G-teknologiassa viestien suojaus saadaan aikaan? Tätä ja muita uuteen tekniikkaan liittyviä ongelmia ratkoo tohtorikoulutettava Markku Jokinen.Mårten Lampén / Yle

Omien mikroverkkojen rakentaminen ei kuitenkaan onnistu, koska taajuudet on luovutettu kaupallisille operaattoreille.

– Nyt keskustellaan siitä, voitaisiinko varata taajuuksia myös paikalliseen toimintaan muidenkin kuin kaupallisten matkaviestinoperaattorien käyttöön, Heidi Himmanen sanoo.

Tästä on kokemuksia muista maista ja Oulun yliopiston tutkimuspäällikkö Harri Posti pitää ajatusta harkinnan arvoisena.

– Tekniset ratkaisut, mitä tutkimme ja luomme viranomaisten käyttöön, ovat paljolti käytettävissä myös kaupallisella puolella.

Tällä hän tarkoittaa myös tietoliikenteen turvallisuutta koskevia ratkaisuja.

– Turvallisuushan on aika moniulotteinen asia. Se on luotettavuutta, saatavuutta ja dataturvallisuutta, Posti kuvailee.

Lue myös

Verkkokaupan menestys ei katso paikkaa, kunhan netti toimii – maaseudun laajakaistaverkkojen työllisyysvaikutukset jäävät arvailun varaan

Junasta saa yhteyden nettiin pian kaikkialla Suomessa, kun katvealueet kitketään pois – tahmeus ei silti lopu, koska operaattoreilla on tärkeämpiäkin rahareikiä

Tekoälyn ohjaama drooni hälyttää metsäpalosta? Tutkijat uskovat, että teknologia voi pelastaa meidät valtavilta maastopaloilta

Valokuitu vai 5G? Kysyimme DNA:lta, Elisalta ja Telialta, miksi kuluttajille myydään nyt kallista kuitua nettiyhteydeksi, jos kohta kaikilla on 5G

Oulun 5G-testiverkko muutettiin avoimeksi verkoksi

Saksassa tehty luulöytö saattaa mullistaa ihmisen kehityshistorian

Fri, 08/11/2019 - 16:10

Saksan eteläisimmästä kolkasta, Allgäyn alueelta, on löydetty fossiloituneita luita, jotka voivat muuttaa ihmisen evoluutiohistoriaa. Löydöstä kertoo tiedelehti Nature.

Hammerschieden kaivoksesta löytyi noin 11,6 miljoonaa vuotta vanhoja luita, jotka ovat kuuluneet tuolloin seudulla eläneille apinoille.

Kaivoksesta löytyi 21 luuta, joissa oli reiden, säären, käsivarren, käden ja jalkaterän luita sekä selkänikamia. Luut kuuluivat neljälle apinayksilölle, joista yksi oli uros, kaksi naarasta ja yksi poikanen.

Kyseiselle apinalajille on annettu tieteellinen nimi "Danuvius guggenmosi".

Eläimet olivat noin metrin mittaisia, eli suunnilleen nykyisten paviaanien kokoisia. Niillä oli pitkät käsivarret kuten bonoboilla, joita pidetään ihmisen lähimpinä sukulaisina, kertoo Smithsonian-Instituutti.

Muistuttaa ihmisen rakennetta

Tutkijoita hämmästyttänyt havainto tehtiin, kun he perehtyivät eläinten jalkojen ja selän rakenteeseen.

Eläimillä oli pitkänomainen ja notkea alaselkä. Eläin pystyi seisomaan suoremmassa asennossa kuin nykyapinat ja sen polvet ja nilkat olivat kehittyneet kestämään painoa. Tästä voidaan päätellä, että se kykeni kävelemään kahdella jalalla, saksalaistutkijat sanovat.

Samaan aikaan eläimellä oli myös vahvat ja pitkät käsivarret sekä jalkaterä ja varpaat, jotka mahdollistivat liikkumisen puusta puuhun.

Tutkijat ovat laatineet löytöjen perusteella teorian, jonka mukaan Danuvius guggenmosin liikkuminen oli yhdistelmä puusta puuhun hyppimistä ja kävelyä kahdella jalalla.

Danuvius guggenmosi ja sen kyky kävellä kahdella jalalla on käynnistänyt kiivaan keskustelun ihmisen kehityshistoriaa tutkivien paleoantropologien keskuudessa. Tähän saakka vanhin tunnettu kahdella jalalla liikkunut apinalaji on ollut Ardipithecus ramidus, joka eli Afrikassa 4,4 miljoonaa vuotta sitten.

Jos Saksasta tehdystä löydöstä vedetyt päätelmät pitävät paikkansa, Euroopassa eli kahdella jalalla liikkunut apinalaji jo kauan ennen kuin ihmisen kehityslinja alkoi Afrikassa poiketa ihmisapinoiden kehityksestä.

Ihmisen kehityksen erityispiirteenä on pidetty juuri kykyä liikkua kahdella jalalla toisin kuin ihmisapinat, jotka maassa liikkuessaan yleensä ottavat tukea rystysillään.

Gorilla nimeltään Kumbuga leikkii pallolla eläintarhassa Paigntonissa, Britanniassa.Richard Austin / AOP

– Mikä erityisesti mutkistaa nyt asioita, on se, että homininien määritelmään kuuluu juuri tavanomainen kyky kävellä kahdella jalalla. Raporttimme aiheuttaa ongelman homininien määrittelylle, sanoi tutkimustyötä johtava Tübingenin yliopiston paleoantropologi Madelaine Böhme Nature-lehdelle.

Tutkimuksen on Naturelle tarkastanut Dartmouth Collegen tutkija Jeremy DaSilva. Hänen mukaansa näyttää siltä, että miljoonia vuosia sitten eläneet isot apinat, kuten gorillat ja simpanssit, ovat opetelleet rystysiin tukeutuvan kävelyn itsenäisesti.

Madaleine Böhme muistuttaa, että D. guggenmosi eli Euroopassa, kaukana siitä seudusta, missä tulevat esi-ihmiset kehittyivät. Ihmisen kehityksen ajatellaan tapahtuneen nimenomaan Afrikassa. Ennen ensimmäisten ihmisen sukulaisten syntyä heitä varhaisemmat apinalajit olivat levittäytyneet laajalle alueelle Välimerta ympäröiviin metsiin.

Euroopassa eläneet apinat katosivat pari miljoonaa vuotta D. guggenmosin jälkeen. Tästä kului jälleen parisen miljoonaa vuotta, kunnes ihmisen kehityksen ensimmäiset merkit alkoivat tulla esiin Afrikassa. Tarinassa on siis vielä isoja aukkoja.

Hätäisiä päätelmiä?

Saksalaisen tutkijaryhmän tekemät päätelmät D. guggenmosin kyvystä kävellä kahdella jalalla ovat herättäneet kritiikkiä tiedepiireissä.

Naturen haastattelussa New Yorkin yliopiston paleoantropologi Scott Williams huomauttaa, ettei D. guggenmosin selkärankaa ole yksinkertaisesti säilynyt riittävästi, että siitä voitaisiin päätellä, kuinka pitkä eläimen selkä oli.

New Yorkin luonnonhistorian museon paleoantropologi Sergio Almécija jatkaa, että luiden muodon perusteella on vaikea päätellä, miten apina liikkui.

– Ongelma pahenee, kun fossiilit ovat murtuneet osiin ja niiden muoto vääristynyt, hän toteaa.

Lue lisää:

Süddeutsche Zeitung: Der erste aufrecht gehende Menschenaffe kam aus dem Allgäu

Silakan myrkkypitoisuus on laskenut selvästi – isokin silakka alittaa jo raja-arvot

Thu, 07/11/2019 - 05:00

Itämereltä pyydetty silakka sisältää yhä vähemmän ympäristömyrkyiksi määriteltyjä dioksiineja ja PCB-yhdisteitä.

THL:n tänään julkaisemissa uusissa mittaustuloksissa kiinnostavaa on se, että EU:n vientikiellossa ollut 19-senttinen iso silakka alittaa raja-arvot selvästi.

– 19-senttisen silakan dioksiini- ja PCB-arvo on 4, kun EU:n raja-arvo on 6,5, sanoo erikoistutkija Panu Rantakokko Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksesta.

Ympäristömyrkkyjen määrä on sitä suurempi mitä isompi kala, eikä yli 17-senttistä silakkaa ole saanut viedä EU-maihin.

Jos vientiin kelpaavan silakan kokoa kasvatettaisiin kaksi senttiä, tarkoittaisi se merkittävää lisäystä vientiin kelpaavissa määrissä.

– Selkämeren saaliista tähän 17-19 sentin haarukkaan menee vuoden 2018 tilastojen mukaan niinkin paljon kuin 27 prosenttia massasta, joka on siis vientiin kelpaamatonta, Rantakokko sanoo.

Rantakokon mukaan data on nyt olemassa. Seuraavaksi pallo on maa- ja metsätalousministeriöllä, joka on vastuuministeriö EU-komission kanssa käytävissä neuvotteluissa.

– Vientirajojen tarkastamisesta on ollut puhetta komission kanssa, mutta aikataulusta ei ole tietoa.

Jyrki Lyytikkä / Yle

Suomessa on tutkittu silakan myrkkypitoisuuksia 1970-luvun lopulta lähtien. Pitkän ajan trendi on ollut laskeva.

Syy on ilmeinen: mereen ei enää pitkään aikaan ole laskettu ympäristömyrkkyjä entiseen malliin.

– PCB päätyi mereen erilaisista teknisistä tuotteista. Niiden käyttöä rajoitettiin Suomessa jo 1970-luvulla. Dioksiini puolestaan on peräisin teollisuus- ja polttoprosesseista, joita alettiin parantamaan 1980-luvulla.

THL ja SYKE ovat tehneet ennusteen silakan myrkkypitoisuuksien kehittymisestä. Sen mukaan vuonna 2022 myös 19-21-senttinen silakka alittaisi EU:n raja-arvot.

Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että kaikki Suomessa pyydettävä silakka olisi nykyisten raja-arvojen puitteissa riittävän puhdasta vientiin, sillä yli 21-senttistä silakkaa ei ole rysissä kuin muutama prosentti.

Tänään julkistetuilla tutkimustuloksilla voi olla myös vaikutusta kotimaiseen silakan kulutukseen. Ruokasuositusten mukaan lasten, nuorten ja hedelmällisessä iässä olevien ei suositella syövän yli 17 cm:n silakkaa kuin pari kertaa kuukaudessa. Nyt siis tuotakin suositusta voidaan tarkastella uudelleen.

Silakka on ylivoimaisesti merkittävän laji kaupallisessa kalastuksessa. Merialueen kaupallisen kalastuksen kokonaissaalis oli viime vuonna 148 miljoonaa kiloa, josta silakan osuus oli 126 miljoonaa kiloa.

Kalakas-tutkimushankkeessa olivat mukana Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL), Luonnonvarakeskus (Luke), Suomen ympäristökeskus (SYKE) sekä Kemiönsaaressa sijaitseva kalajauhotehdas Ab Salmonfarm Oy.

Onko susi huoli, uhka tai vaara? Uudessa hoitosuunnitelmassa on nelikohtainen luokittelu: poliisi hätiin, kun susi ei pakene ihmistä pihasta

Tue, 05/11/2019 - 10:01

Yksi uuden hoitosuunnitelman painopisteistä on suden sietämistä lisäävät toimet. Voit lukea susikannan hoitosuunnitelman 2019 tästä.

Susi aiheuttaa suomalaisissa turvattomuuden tunnetta. Rahallisia menetyksiä ja mielipahaa syntyy erityisesti metsästyskoiravahingoista. Kaikki tämä saattaa johtaa susien laittomaan tappamiseen.

Yksi tapa edistää suden sietämistä on korvata suden aiheuttamat kotieläin- ja koiravahingot. Rahallisesti suurinta vahinkoa sudet aiheuttavat poroille. Viime vuonna korvaussumma oli 770 000 euroa. Kotieläinvanhingot olivat 150 000 euroa, josta koiravahinkojen osuus oli noin 85 000 euroa.

Hoitosuunnitelman mukaan vahingot korvataan täysimääräisesti ja mahdollisimman pian määrärahojen niin salliessa. Maksatuksen hitaus on susivahingoista kärsivien mukaan suuri ongelma, sillä korvauksen saaminen on saattanut kestää yli vuoden.

Susi aiheuttaa someraivoa

Susien sietämistä yritetään edistää myös koulutuksen avulla. Tavoitteena on välittää jo peruskouluvaiheessa objektiivista tietoa suden biologiasta ja käyttäytymisestä sekä susikannasta ja sen hoidosta. Metsästäjille tarjotaan tietoa muun muassa koirametsästyksestä.

Viestinnän kehittäminen on laajemminkin uuden hoitosuunnitelman painopistealueita. Erityisen vaikea alusta on sosiaalinen media. Somessa käytävä susikeskustelu on paikoin erittäin epäasiallista. Esimerkiksi susiin liittyvästä tutkimuksesta levitetään somessa dis- ja misinformaatiota, siis väärää ja harhaanjohtavaa tietoa, hoitosuunnitelmassa todetaan.

Tähän on tarkoitus puuttua tiivistämällä viranomaisten yhteistyötä susiviestinnässä. Susiaiheista verkkoviestintää on tarjolla muun muassa suurpedot.fi ja riistahavainnot.fi osoitteissa.

Susien käyttäytymisen perusteella on myös laadittu vuosikello: esimerkiksi kesällä otsikoihin nousevat kotieläinvahingot, syksyllä metsästyskaudella koiravahingot. Kun tämä tiedetään, voidaan viestintää ennakoida ja näin ennaltaehkäistä vahinkoja.

Suden sietäminen on keskiössä uudessa susikannan hoitosuunnitelmassa.M. Watson/ARDEA/All Over Press Susivihapuhe johti Luonnonvarakeskuksessa turvallisuusriskien selvittämiseen

Luonnonvarakeskus selvittää henkilöstönsä turvallisuusriskejä suteen liittyvän vihapuheen vuoksi, uutisoi Lännen Media. Selvitykseen on ryhdytty, koska vihapuhe maalittaa yhä voimakkaammin yksittäisiä henkilöitä.

Ilmiö ei ole uusi, mutta sosiaalinen media on kiihdyttänyt sitä. Vihapuheissa Lukea syytetään valehtelusta, tarkoituksellisesta tutkimustulosten vääristelystä, susien siirtämisestä ja muista salaliitoista.

Valheellisten tietojen levittämisen lisäksi somessa toivotaan tutkijoille ja muille työntekijöille häpeällistä kuolemaa. Maalittamiseen kuuluu myös puhelinsoittoja ja rikosilmoituksia.

Kampanjointi on suuntautunut viime aikoina yhä rajummin myös Suomen Riistakeskukseen ja Suomen Metsästäjäliittoon.

Maa- ja metsätalousministeriössä ollaan hyvin huolestuneita, sillä vihapuhe uhkaa vakavasti työhyvinvointia ja vaikeuttaa suteen liittyvän vastakkainasettelun ratkaisemista.

Milloin susi on huoli, uhka tai vaara?

Uudessa susikannan hoitosuunnitelmassa pyritään myös selkiyttämään sitä, milloin ja kuka puuttuu susien aiheuttamiin häiriötilanteisiin. Suunnitelmaan on laadittu tätä varteen nelikohtainen lista vakavuusasteeltaan erilaisista suden kohtaamistilanteista.

Kohdissa 1 ja 2 karkotuksista vastaa Riistakeskus. Poliisiin otetaan yhteyttä kohtien 3 ja 4 mukaissa tapauksissa

1. Huolta aiheuttava susi

Susi tai suden jäljet havaitaan alle 100 metrin etäisyydellä asuin- tai tuotantorakennuksesta, kuitenkin piha-alueen ulkopuolella tai tiellä.

2. Mahdollista uhkaa aiheuttava susi

Suden jäljet havaitaan asutun rakennuksen tai tuotantorakennuksen piha-alueella. Samoin, jos susi havaitaan pihassa ja se poistuu paikalta välittömästi ihmisen havaittuaan. Piha-alueella tarkoitetaan asuin- tai tuotantorakennusten muodostamaa hoidettua aluetta.

3. Uhkaa tai vaaraa aiheuttava susi

Suden havaitaan liikkuvan rakennetussa ympäristössä tai ihmisten asuinalueilla satunnaista havaintoa ja välitöntä paikalta poistumista pidempään.

4. Vakavaa vaaraa aiheuttava susi

Susi lähestyy ihmistä tai ei muussa kohtaamistilanteessa poistu paikalta (jää kiertelemään tai seuraamaan taikka käyttäytyy uhkaavasti). Samoin tilanteet, joissa susi on jo aiheuttanut tai yrittänyt aiheuttaa henkilövahingon tai on käynyt tai yrittänyt käydä ihmisen ulkoiluttaman kytketyn koiran tai muun kotieläimen kimppuun.

Susien määrä vaihtelee nopeastikin

Susikannan vuosittaiset muutokset ovat olleet suuria. Nykyaikaisen huippunsa susikanta saavutti vuonna 2007, jolloin Suomessa laskettiin olevan 270-300 sutta. Tämän jälkeen susien määrä alkoi pienentyä, erityisesti laittoman tappamisen takia.

Pienimmillään kanta oli vuonna 2013, jolloin susia laskettiin 120-135. Kaksi vuotta myöhemmin susia oli jo 220-245. Sen jälkeen susien määrä taas pieneni. Nyt syynä pidettiin suden kannanhoidollista metsästystä, joka mahdollistettiin vuoden 2015 hoitosuunnitelmassa.

Riistakamerakuva Laitilan Pahojoelta.Veijo Jalosen riistakamerakuva

Kannanhoidollisesta metsästyksestä valitettiin hallinto-oikeuteen ja prosessi eteni lopulta EU-tuomioistuimeen. Sen antaman päätöksen mukaan kannanhoidollinen metsästys ei voi perustua vain tavoitteeseen vähentää sen avulla salametsästystä. Kansallisten viranomaisten on nyt kyettävä perustelemaan tieteellisesti, että poikkeus metsästää todella vähentää laitonta tappamista. Asiassa odotetaan vielä Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä.

– Metsästys on tärkeä osa suurpetojen kannanhoitoa, ja pidän sitä erittäin tarpeellisena myös sudelle. Maa- ja metsätalousministeriö käynnistää vuoden lopussa keskeisten sidosryhmien kanssa hankkeen, jossa selvitetään, onko EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisun pohjalta löydettävissä edellytyksiä suden metsästyksen sallimiseen, toteaa maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Viimeisimmän, viime maaliskuussa tehdyn laskelman mukaan susia on 185-205 ja susilaumoja 24. Susikanta on viime aikoina jakaantunut taisaisemmin itäisen ja läntisen Suomen välille, kun vielä vähän aikaa sitten painopiste oli länsi-Suomessa.

Suomen susikanta ei ole eurooppalaisittain kovinkaan suuri, arvioidaan hoitosuunnitelmassa. Ruotsin ja Norjan yhteenlaskettu susipopulaatio on kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Espanjassa ja Italiassa susikantojen koko arvioidaan tuhansissa.

Valtion rajat eivät koske susia

Uuden hoitosuunnitelman mukaan pienin elinvoimainen susikanta on 25 lisääntyvää susiparia. Tämä oli tavoite jo edellisessä, vuoden 2015 hoitosuunnitelmassa. Lopullisena tavoitteena on susikannan niin kutsuttu suotuisa suojelutaso. Se tarkoittaa sitä, ettei suden levinnäisyysalue pienene ja se pystyy selviytymään elinympäristönsä osana.

Hoitosuunnitelman mukaan tavoitteeseen on yritetty päästä niin tiukalla suojelulla kuin suhteellisen vapaan metsästyksenkin avulla. Uusi hoitosuunnitelma lähtee siitä, että tavoite savutetaan vain, jos susien kanssa samalla alueella asuvat ihmiset otetaan huomioon ja samalla puututaan tehokkaasti susien laittomaan tappamiseen.

Uudessa hoitosuunnitelmassa painotetaan rajat ylittävää yhteistyötä. Suomen, Skandinavian ja Luoteis-Venäjän susikannat ovat olleet historiallisesti samaa populaatiota ja niitä olisi myös hoidettava yhtenä kokonaisuutena. Jos hoito rajattaisiin vain Suomeen, se tarkoittaisi niin suurta susikantaa, että tilanne olisi kestämätön, hoitosuunnitelmassa todetaan.

Ensimmäinen susikannan hoitosuunnitelma laadittiin vuonna 2005. Sen jälkeen sitä on päivitetty muutaman vuoden välein.

Juttuun lisätty 5.11. kello 10.30 ministeri Lepän kommentti ja Lännen Median lehtilaina turvallisuusselvityksestä.

Lue myös:

Susikannan uusi hoitosuunnitelma tähtää vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja susien parempaan sietämiseen

EU-tuomioistuin linjasi suden kaatolupia – Luonnonsuojeluliitto: "Jatkossa poikkeusluvat pitää perustella tarkemmin"

Sudenkaatoluvilla ei ole enää ylärajaa – Riistakeskus vakuuttaa, että lupakriteerit pysyvät tiukkoina

Susi sai saaliiksi 21 lasta – Tapahtuneesta on yli sata vuotta, mutta pelkäämme yhä

Hylje- ja norppakanta kasvussa Itämerellä

Tue, 05/11/2019 - 09:27

Tänä vuonna Itämerellä on nähty runsaat 38 000 harmaahyljettä eli hallia, kertoi Luonnonvarakeskus Luke tänään tiistaina. Aiemmissa laskennoissa nähtyjen hallien määrä on pysynyt vuosia noin 30 000 yksilössä. Näistä Suomen merialueella oli tosin vain 14 200 yksilöä.

Halleja näkyy ulkoluodoilla touko–kesäkuun vaihteessa, jolloin niillä on karvanvaihto meneillään. Tällöin suurin osa niistä saadaan kuvattua lentolaskennoissa. Suomessa lajia näkyy tällöin enimmäkseen Lounais-Suomen ulkoluodoilla, samoin Keski-Ruotsin ja Länsi-Viron merialueilla.

Itämeren hallikanta on kasvanut keskimäärin noin viisi prosenttia vuodessa 2000-luvun alusta lähtien. Kasvu on viime vuosina ollut voimakkainta eteläisellä Itämerellä, mikä johtuu pääosin muilta alueilta siirtyvistä halleista. Kannan kasvu selittyy paitsi todellisella kasvulla, myös viime kevään hyvillä laskentaolosuhteilla.

Jääolosuhteet syynä norppakannan vaihteluun

Tämän vuoden norppasaldo oli 12 800 yksilöä Perämerellä, kun viime vuonna niitä havaittiin huomattavasti vähemmän (noin 9 900). Toisaalta kaksi vuotta sitten, vuonna 2017 yksilöitä havaittiin 13 600 kappaletta.

Suuret vaihtelut eivät Luken mukaan johdu äkillisistä muutoksista kannassa, vaan vuodenajan olosuhteiden muutoksista. Kyse on huhtikuisista jääolosuhteista, jotka ovat vaihdelleet voimakkaasti viimeisten kuuden vuoden aikana, Luke kertoo. Jos jäiden rikkoutuminen on alkanut jo ennen laskennan alkamista, nähdään suurempia norpparyhmiä. Tällöin norppia näkyy huomattavasti enemmän kuin vuosina, joina jäät eivät vielä ole ehtineet rikkoutua.

Santa Muerten kultti pullahti julkisuuteen pyhäinpäivänä vuonna 2001 – Nyt se on Latinalaisen Amerikan nopeimmin kasvava uskonto

Fri, 01/11/2019 - 18:23

Kukaan ei pysty varmasti sanomaan, mistä kaikki alkoi.

Huumeparonien suljetuissa haciendoissa sitä kai palvottiin jo 1990-luvulla. Tiettävästi oli poliitikkoja, joiden kodeista löytyi sille pyhitettyjä alttareita. Huhutaan elokuvatähdistä, jotka salaa pyysivät sen apua.

Santa Muerte, luurankopyhimys, kuoleman kultti eli varjoissa kunnes vuonna 2001, pyhäinpäivän aikaan, vaatimaton kotiäiti Mexico Citystä keksi pystyttää sille alttarin kotinsa edustalle.

Nyt Santa Muerten kultin arvioidaan olevan koko latinalaisen Amerikan nopeimmin kasvava uskonto. Sillä on miljoonia seuraajia, ehkä jopa 12 miljoonaa. Tarkkaa määrää on mahdoton tietää, sillä kulttiin ei varsinaisesti liitytä.

Katolinen kirkko pitää Santa Muertea harhaoppina ja Meksikon valtio yrittää juuria sen muun muassa tuhoamalla puskutraktorein valtateiden varsille pystytettyjä alttareita. Turhaan.

James Bond seikkaili Kuolleiden päivän karnevaalissa Mexico Cityssä. MGM Studios/ Colmbia Pictures. Kuolema on Meksikon symboli

Santa Muerten voittokulku alkoi pyhäinpäivänä, meksikolaisittain Dia de los Muertos, Kuolleiden päivänä.

Parhaillaan käynnissä oleva kolmepäiväinen juhla on Meksikon suurin, värikkäin ja äänekkäin fiesta, johon osallistuvat kaikki. Myös tuhannet turistit, sillä juhla on myös turistikauden huipentuma.

– Vaikuttavaa. Kaikki olivat liikkeellä, ympäri vuorokauden. Hautausmailla ja kaupungissa. Valoa, musiikkia, kukkia. Tunnelma oli taianomainen.

Näin kuvailee meininkiä antropologi Emmi Huhtaniemi, joka muutama vuosi sitten seurasi juhlintaa ystäviensä luona Mexico Cityssä.

Moni on nähnyt väläyksen eloisasta juhlasta viimeisimmän James Bondin alkukohtauksessa. Bond on pukeutunut luurankopukuun ja hänen seuralaisensa voisi olla La Catrina – Meksikon tunnetuin kuoleman symboli.

Moni Kuoleman päivän paraatiin osallistuva on pukeutunut La Catrinaksi.Mario Guzman / EPA

Kuolemaan liittyvät symbolit ovat tärkeitä Meksikossa. Kun maassa vierailee, kuolemankuvastolta ei voi välttyä.

– Meksikolaiseen identiteettiin kuuluu leikkisä, intiimi suhde kuolemaan. Siinä on jotain samaa kuin suomalaisessa sisussa – kuolemalle naureskelu kuvastaa eräänlaista vastarintaa valtaapitäviä kohtaan, Huhtaniemi selittää.

Meksikon historia on täynnä kuolemaa. Asteekeilla oli omat kuolemanrituaalinsa puhumattakaan espanjalaisvalloittajien alkuperäiskansoille aiheuttamasta joukkokuolemasta.

Meksikon valtion synnyssä 1800-luvulla kuoleman hallinnoinilla on ollut tärkeä rooli. Kuolema oli jotakuinkin ainoa asia, joka yhdisti kansaa – verivihollisia, espanjalaistaustaista yläluokkaa ja köyhää intiaaniväestöä.

Ja kuten Suomessa, myös Meksikossa taiteilijat osallistuivat kansallistalkoisiin. Siinä missä Gallen-Kallelat ja Järnefeltit kuvasivat Kolia tai Kalevalaa, maalasivat meksikolaistaiteilijat kuolema-aiheita. Catrina-hahmo syntyi pilapiirtäjä Jose Guadalupe Posadan kynästä. Viehkeä hahmo esiintyy myös maailmankuulun Diego Riveran muraaleissa. Kuolemasta tuli pop.

Mariachi-soittajat maailman suurimman Santa Muerte -patsaan luona Mexico Cityssä.José Méndez / EPA Kovat ajat näkyvät pyhimyskultissa

Santa Muerte, kuolemaa symboloiva naishahmo, muistuttaa La Catrinaa, mutta on kuitenkin jotain muuta.

Siinä missä Catrina on sympaattinen karikatyyri, on Santa Muerte tyly ilmestys. Mexico Cityn karummalla puolella sijaitseva maailman suurin Santa Muerten patsas, 22-metrinen betonimöhkäle, on lähinnä pelottava. Vaikutelmaa tehostaa tieto siitä, että sen pystyttäjä ammuttiin kuoliaaksi patsaan lähettyvillä, ilmeisesti huumekauppaan liittyneessä iskussa. Tekijöitä ei ole saatu kiinni.

Santa Muerten kultilla on selvä yhteys Meksikoa ravistelevaan huumesotaan. Maassa on murhattu viime vuosina kymmeniä tuhansia ihmisiä ja kuolema on läsnä arkipäivässä. Kovat ajat näkyvät myös suhtautumisessa pyhimyksiin.

– Mexico Cityssä lähes joka korttelissa on ollut suojeluspyhimys Guadalupen neitsyen alttari. Viime aikoina kaupungin köyhimmillä alueilla monen alttarin pyhimyspatsas on vaihtunut Santa Muerteen, Huhtaniemi kertoo.

Huumesota on rapauttanut luottamusta valtioon. Meksikossa on alueita, joissa todellista valtaa pitävät huumekartellit. Samalla kun maallinen valta on osoittautunut heikoksi, on alettu kyseenalaistaa myös kirkon ja pyhimysten tarjoamaa turvaa.

– Moni meksikolainen kokee, että virallinen valta ei enää hallitse tilannetta. Santa Muerteen sen sijaan voi luottaa, koska kuolema on tasa-arvoinen.

Enriqueta Romero pystytti ensimmäisen Santa Muerte -alttarin kotinsa edustalle vuonna 2001.Jenny Barke / Alamy Live News / AOP Santa Muertelta pyydetään apua

Santa Muerten kultti lähti marginaalista. Sen seuraajia oli rikollisissa, mutta myös heitä vastaan sotaa käyvissä poliiseissa. Myös niin sanotussa laillisessa marginaalissa eläneet ryhmät, kuten äärimmäisen köyhät, yksinhuoltajaäidit ja sukupuolivähemmistöt kokivat Santa Muerten läheiseksi.

Kun Santa Muerten kannatus on yleistynyt, on sen kannattajakuntakin valtavirtaistunut. Nyt Santa Muerten kannattajia löytyy myös tavallisesta kaupunkilaistyöväestöstä.

Heidän suhteensa Santa Muerteen on varsin käytännöllinen. Pyhimykseltä pyydetään erilaisia asioita: rahaa, rakkautta, terveyttä. Toiveen toteutumista vauhditetaan erilaisin lahjoin, esimerkiksi kynttilöin. Suosituin on punainen kynttilä, rakkauden symboli.

– Meksikolaisille pyhimykset ovat tärkeitä. Ne koetaan läheisiksi. Niille voi kertoa arkisia asioita ja purkaa sydäntään. Niiltä voi myös pyytää apua, Emmi Huhtaniemi selittää.

Seuraajat todellakin pitävät Santa Muertea pyhimyksenä. Palvontamenot muistuttavat katolilaista perinnettä, tosin sävy on hieman katu-uskottavampi. Patsaan edessä muun muassa poltellaan usein marihuanasätkää.

Jotkut pyytävät Santa Muertelta myös pahoja tekoja, vaikkapa kostoa. Sen merkkinä sytytetään musta kynttilä.

Onko Santa Muerten palvonnassa kyse pahan palvelemisesta?

– Enemmänkin tasa-arvosta. Eräässä Santa Muertelle omistetussa rukouksessa mielestäni kiteytyy jotain oleellista: "Olet kaikkien lasten äiti, koska kaikki mikä alkaa, myös loppuu. Uskomme sinuun, koska olet oikeudenmukainen, koska otat sekä rikkailta että köyhiltä, nuorilta ja vanhoilta", Huhtaniemi sanoo.

Paavin tuomio

Katoliselle kirkolle tilanne on joka tapauksessa hankala. Meksiko on maailman toiseksi suurin katolinen maa, mutta kirkot ammottavat tyhjyyttään. Latinalaisessa Amerikassa laajemminkin katolisen kirkon kannatus on ollut laskusuunnassa.

Valtaosa Santa Muerten kannattajista kuuluu katoliseen kirkkoon, eivätkä he näe asiassa ristiriitaa. Jos kirkko tuomitsee kultin jyrkin sanankääntein, on vaarana joukkopako.

Toisaalta Latinalainen Amerikka on täynnä kultteja, jotka toimivat katolisen kirkon liepeillä. Kansankatolisuus on aina ollut synkretististä, ja siihen on sekoittunut paikallisia uskomuksia ja hahmoja. Esimerkiksi nykyisen paavin kotimaassa Argentiinassa on Santa Muertea muistuttava kuoleman kultti, johon katolinen kirkko ei ole puuttunut.

Monelle olikin yllätys, kun paavi Franciscus Meksikon-vierailullaan vuonna 2016 tuomitsi Santa Muerten palvonnan jyrkästi. Paavi piti sitä harhaoppina ja huumediilerien uskontona.

Santa Muerte -kultista kirjoittaneen amerikkalaisen Andrew Chesnuttin mukaan paavin reaktio kertoo kolmesta asiasta: Santa Muerten suosion kasvu on ollut niin nopeaa, että katolinen kirkko kokee sen todelliseksi uhkaksi. Toisaalta kuoleman palvonta on kirkon näkökulmasta lähellä satanismia. Chesnutt myös muistuttaa, että nykyinen paavi on tullut tunnetuksi kiivaana huumeiden vastustajana, joten narcojen suosima hahmo on hänelle kauhistus.

Lue myös:

Meksikon nauravat kuoleman kuvat

Kuolleiden päivän kuvastoissa näkyy muinaisen atsteekkijumalattaren hahmo – kuolema voi myös hymyillä ja vietellä

Avaruudesta tehty mittaus antoi liian toiveikkaan kuvan – rannikkojen tulvat uhkaavatkin satoja miljoonia ihmisiä

Thu, 31/10/2019 - 20:58

Ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpintojen nousu on rannikkojen asukkaille selvästi suurempi uhka kuin on luultu, varoittaa tuore yhdysvaltalaistutkimus. Vaarantuneilla alueilla on yli kolme kertaa niin paljon asutusta kuin aiemmin on arvioitu, laskee Nature Communications -lehdessä julkaistu tutkimus.

Alueilla, jotka vuoteen 2050 mennessä joutuvat tulvan valtaan vähintään kerran vuodessa, on arveltu asuvan 80 miljoonaa ihmistä. Uusi laskelma on 300 miljoonaa.

Tätä lukua ei enää saa kauniimmaksi, vaikka hiilidioksidipäästöihin tartuttaisiin heti toden teolla, mutta nopeat päätökset ratkaisevat, ovatko maailmankartan nykyiset rantaviivat tunnistettavissa enää 2000-luvun loppupuoliskolla, tutkijat sanovat.

Heidän mukaansa 200 miljoonalta ihmiseltä koti voi jäädä lähivuosikymmeninä jopa pysyvästi veden alle.

Nouseva merenpinta ja voimistuvat myrskyt iskevät ankarimmin Aasiaan. Kaksi kolmasosaa vaaraan joutuvasta väestöstä asuu Kiinassa, Bagladeshissä, Intiassa, Vietnamissa, Indonesiassa ja Thaimaassa, tutkimuksessa luetellaan.

– Ilmastomuutoksella on voimaa muuttaa kaupunkien, rannikkojen ja kokonaisten alueiden ulkonäköä jo meidän elinaikanamme. Valtiot joutuvat yhä useammin pohtimaan, kuinka kauan rantojen suojarakennelmista on hyötyä, sanoo tutkimusta johtanut Scott Kulp Climate Central -järjestöstä.

Tutkimuksessa käytettiin tekoälyä, ihmisaivojen hermoverkkojen toimintaa jäljitteleviä algoritmejä.

Merenpinnan nousua ennustavia lukuja ei ryhdytty muuttamaan, vaan korjaukset tehtiin tietoihin maanpinnan korkeudesta. Mitä alavampi ranta, sitä kauemmaksi maalle tulvehtiva vesi yltää.

Uusi data osoitti, että rannikkoja on pidetty todellisuutta korkeampina, ja odotettavissa olevat tulvatuhot on siksi arvioitu aivan liian pieniksi, kertoo Climate Centralin tutkija Ben Strauss.

Maanpinnan luultiin olevan kattojen korkeudella

Strauss ja Kulp eivät olleet ensimmäisiä asiantuntijoita, jotka havaitsivat tulvavaaran arvioinnissa käytetyt topografiatiedot huomattavan epävarmoiksi. He panivat ne tositestiin.

Luvut ovat Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan SRTM-ohjelmalta. Sen mittaukset teki avaruussukkulan mukana vuonna 2000 lentänyt tutkajärjestelmä.

Kulp ja Strauss vertasivat SRTM:n antamia tietoja lentokoneista tehtyihin lasermittauksiin ja totesivat, että SRTM:n data näytti järjestelmällisesti virheellisiä lukuja. Ongelma johtui pitkälti siitä, että SRTM piti talojen kattoja ja puiden latvoja maanpintana.

– Meille kävi selväksi, että kukaan ei tiennyt, kuinka korkeita valtaosa maapallon rannikoista on, Strauss muistelee viiden vuoden takaista yllätystä.

Uuden datan perusteella syntyi CoastalDEM-malli, joka tekijöidensä mukaan parantaa tuntuvasti merenpinnan nousun ja rannikkojen tulvien analysoinnin tarkkuutta.

Tuhotulvat jopa tuhatkertaistumassa

Merien vesimäärä kasvaa, koska Grönlannin ja Etelämantereen suurista jäätiköistä on kymmenen viime vuoden aikana lohjennut sulamaan valtavia määriä jäätä. Vesi valtaa uutta tilaa myös siksi, että lämmetessään se laajenee.

Ilmastonmuutos tietää myös entistä hurjempia trooppisia myrskyjä, jotka syytävät rankkasateitaan etenkin rannikoille ja saavat aallot nousemaan maalle.

Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC arvoi tuoreimmassa raportissaan, että rajuimpia myrskyjä, joita on ollut kerran vuosisadassa, alkaa lähivuosikymmeninä olla monin paikoin kerran vuodessa.

Taifuunin tuhoja Japanissa Ichiharassa lokakuun puolivälissä. JIJI PRESS / EPA

Jos ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä alle kahteen asteeseen, kuten Pariisin ilmastosopimus edellyttää, merenpinnan lasketaan nousevan noin puoli metriä vuoteen 2100 mennessä. Nykyisillä hiilidioksidipäästöillä todellinen luku voi olla lähes kaksinkertainen.

Niinpä rannikkojen tulvatuhojen ennustetaan sata- tai jopa tuhatkertaistuvan ennen kuin vuosisata vaihtuu.

Indonesiassa ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat jo niin, että hallitus ilmoitti äskettäin aikovansa siirtää pääkaupungin pois Javan saarelta. Se on maailman nopeimmin uppoavia alueita.

Climat Centralin luvut ovat entistäkin karumpia myös Indonesialle: tulvavaarassa onkin 23 miljoonaa ihmistä, kun aiempi arvio oli viisi miljoonaa.

Straussin mukaan moni maa voi joutua seuraamaan Indonesian esimerkkiä. Suhteettoman suuri osuus ihmiskunnasta on asettunut alaville maille merten tuntumaan, ja ilmastonmuutoksen edetessä se tietää varmaa kärsimystä, Strauss sanoo.

Lue myös:
IPCC:n jättiraportti varoittaa: Alppien ja Skandinavian jäätiköt vaarassa, merenpinta voi nousta jopa metrin

Hyvää halloweenia, toivottaa kosmos – kahden galaksin törmäys synnytti avaruuteen kummituskasvot

Thu, 31/10/2019 - 08:14

Maailmankaikkeudessa arvioidaan olevan ainakin 170 miljardia galaksia, ja törmäyksiä tapahtuu. Linnunratakin törmää ennen pitkää naapurigalaksiimme Andromedaan, ellei ole jo törmäämässä.

Harva törmäys kuitenkaan synnyttää niin aavemaisen näyn kuin avaruusteleskooppi Hubblen ottamassa kuvassa 704 miljoonan valovuoden päässä Maasta.

Arp-Madore 2026-424:ksi luetteloitu kohde osui kesällä Hubblen silmään, ja Euroopan avaruusjärjestö Esa ja Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa julkaisivat kuvan nyt halloweentervehdyksenä avaruudesta.

Ilmiön syynä on poikkeuksellinen juuri sopivassa kulmassa sattunut nokkakolari, jossa on syntynyt rengasgalaksi. Niitä kosmisessa naapurustossamme on vain joitakin satoja.

Koska mulkosilmät ovat yhtä suuret, galaksien on täytynyt olla samaa kokoa. Jos törmääjillä olisi ollut kokoeroa, kuten yleensä, suuri galaksi olisi nielaissut pienen eikä kummituskasvoja olisi syntynyt.

Niiden muoto on galaksien kaasu-, pöly- ja tähtikiekkojen venähtänyttä harsoa. Kalmansininen väri puolestaan johtuu siitä, että renkaassa on paljon nuoria kuumia tähtiä. Vanhat tähdet saisivat kasvot punertamaan.

Seuraava telekooppi näkee galaksien vauva-aikaan

Hubble nappasi harvinaisen kuvan osana ohjelmaa, joka hyödyntää normaaliin tarkkailuohjelmaan jäävää luppoaikaa. Astronomit aikovat haarukoida ohjelmalla muidenkin galaksien epätavallista vuorovaikutusta.

Tavoitteena on riittävän tukeva otos sen tutkimiseksi, miten galaksit ovat kasvaneet yhdistymällä. Hubblen havainnoista astronomit aikovat valita parhaat seurantakohteet James Webb -avaruusteleskoopille, jonka on määrä lähteä matkaan keväällä 2021.

Webb asettuu kiertämään Aurinkoa puolentoista miljoonan kilometrin päässä Maasta. Hubble kiertää Maata noin 570 kilometrin korkeudessa.

Esan, Nasan ja Kanadan avaruushallinnon yhteinen Webb on infrapunateleskooppi, joten sen katsekin ulottuu paljon Hubblea pidemmälle menneisyyteen. "Webb näkee vauvagalaksit, Hubble vasta taaperot", havainnollistaa Nasa.

Viikko sitten Nasa kertoi, että moneen kertaan aikataulustaan myöhästynyt Webb oli läpäissyt ratkaisevan tärkeän testin. Kokeet osoittivat, että toiminta-asentoonsa viritetty viisikerroksinen aurinkokilpi pystyy suojelemaan Webbiä Auringon rajulta säteilyltä.

Pian kolme vuosikymmentä avaruudessa puurtaneelta Hubbleltakin on lupa odottaa vielä lisää mielenkiintoisia kuvia, sillä sen toiminta jatkuu näillä näkymin ensi vuosikymmenen puoliväliin.

Huipputerve luonnonkansa siirtyy vähitellen läntiseen elämäntyyliin – ainutlaatuinen tilaisuus seurata elintapojen muutosten vaikutusta sydämeen

Tue, 29/10/2019 - 18:47

Sydänsairaudet ovat melkeinpä tuntematon vaiva pienelle bolivialaiselle luonnonkansalle tsimanéille, joka saa elantonsa sademetsästä keräilemällä ja metsästämällä sekä pieniltä viljelmiltään.

Juuri nyt tsimanékansa on kuitenkin hajaantumassa niihin, jotka pitäytyvät vanhaan elämäntapaan, ja niihin, joita houkuttelee länsimainen elämäntyyli ruokineen ja tavaroineen.

Se antaa tilaisuuden tutkia elämäntapojen muutosten mahdollisia vaikutuksia sydän- ja verisuoniterveyteen.

Vaikka tsimanéilla on toki terveysvaivansa loistulehduksista ja denguekuumeesta tuberkuloosiin ja käärmeenpuremiin, sydänsairauksia heillä on aiemman tutkimuksen mukaan vähemmän kuin millään muulla tutkitulla kansalla.

Kahdeksankymppisen tsimanén sydän on paremmassa kunnossa kuin viisikymppisen yhdysvaltalaisen, Lancet-lehdessä toissa vuonna julkaistu kansainvälinen tutkimus kertoi.

Uudenlainen elämä muuttaa ruokavaliota

Osa tsimanéista on viime vuosikymmenen aikana kiinnostunut markkinatalouden antimista siinä määrin, että tutkijoilla on lähes ainutlaatuinen mahdollisuus tutkia elämäntyylin muutosten vaikutuksia jo tilanteessa, jossa ne ovat vasta tapahtumassa.

Perinteisen elämänmuodon tilalle on tullut uudenlaisia tapoja hankkia elantoa. Moni syö nyt myös kaupasta ostettuja prosessoituja elintarvikkeita.

Samalla ovat alkaneet lisääntyä myös ylipaino ja liikalihavuus, kertoo yhdysvaltalaisen Baylorin yliopiston antropologian apulaisprofessori Alan Schultz.

Hän vietti yli vuoden tsimanéjen parissa Amazonin sademetsässä oppiakseen tuntemaan heidän sosiaalista elämäänsä ja kulttuuriaan sekä elämäntapojen muutosten vaikutuksia.

Palkkatyö tietää ansioita, ansiot ostoksia

Boliviassa elää 36 alkuperäiskansaa. Tsimanét ovat yksi eristyneimmistä. He asuvat noin 80 kylässä 7 800 neliökilometrin sademetsäalueella, enimmäkseen jokivarsissa.

He eivät ole häviämässä, päinvastoin: 1960-luvun lopulla heitä arvioidaan olleen kuutisen tuhatta. Neljän vuoden takaisessa väestönlaskennassa luvuksi saatiin noin 16 000.

Tsimanénainen saa keskimäärin yhdeksän lasta. Tutkimuksen mukaan syynä suureen lapsilukuun saattaa olla yllättäen olla loinen, suolinkainen, joka vaikuttaa heidän immuunijärjestelmäänsä. Michael Gurven

Kun tsimanéjen elinalueille on tullut karjankasvattajia ja muuta uutta väkeä, alkuperäisasukkaat ovat vähitellen joutuneet kosketuksiin länsimaisen elämäntyylin kanssa ja alkaneet saada satunnaisia tuloja tekemällä heille töitä.

Palkallaan he ovat ostaneet uutuuksia, joista heillä ei aiemmin ollut tietoakaan, muun muassa tehdasvalmisteisia työkaluja ja elintarvikkeita.

Perinteinen huilumusiikki on saanut antaa sijaa uudenlaisille tahdeille ja luonnonlääkkeet apteekkitavaralle. Osa nuorista on lähtenyt yhteisöstään opiskelemaan espanjaksi.

Schultz havaitsi, että vähäisiltä vaikuttavat muutokset saattoivat johtaa olennaisiin siirtymiin elämäntyylissä ja sen myötä terveydessä. Tällainen muutos on esimerkiksi espanjan kielen oppiminen sen verran, että tsimané pystyy allekirjoittamaan työsopimuksen ja alkaa ansaita rahapalkkaa.

– Ansiollaan hän voi ostaa kanoottiin perämoottorin, jolloin hän pääsee aiempaa helpommin osallistumaan markkinatalouteen ja ostamaan prosessoituja elintarvikkeita, Schiltz selittää.

Amuletit ovat yhä arvossaan

Schultz teki tutkimustaan kahdessa tsumanékylässä, Ajessa ja Serruchossa. Aje sijaitsee lähellä autotietä ja jokea, noin kahden tunnin matkan päässä lähimmästä maaseutukaupungista. Serruchosta Ajeen on kahdeksan tunnin matka kanootilla, ja silloinkin siinä pitää olla moottori.

15–75-vuotiaita haastateltuja oli kaikkiaan 103 eli noin neljännes tähän ikäryhmään kuuluvista kyläläisistä. Heiltä kysyttiin heidän äidinkielellään, mitä hyvään elämään tarvitaan.

Listalle päätyi 38 asiaa hyvin laidasta laitaan. Joukossa ovat koulutus, kaasu-uuni, sähkö ja radiouutiset, mutta toisaalta myös traditionaaliset juhlamenot ja huilumusiiki sekä ihon alle piilotettu kivinen amuletti, jonka uskotaan herkistävän metsästäjän saalistusvaistoja.

40 prosenttia listan alkupään asioista on markkinatalouden antimia, kuten teollisesti valmistettuja työkaluja ja ostettuja hyötyeläimiä.

Sellaisista esineistä ja tavoista, joista listalla on sekä perinteinen että uusi vaihtoehto, uudet ovat yleensä korkeammalla. Esimerkiksi metsästyskivääri päihittää arvostuksessa jousen ja yhteisön ulkopuolinen koulutus oppimisen vanhat tavat.

Vain perinteinen ruoka – vilja, kala ja riista – arvostetaan tulokasruokaa korkeammalle, vaikka sekin pääsi listalle.

Vauraus ei ole vain aineellista hyvää

Naisilla osoittautui olevan miehiä selvempi käsitys siitä, mitä markkinatalouden mukainen elämä sisältää. Naiset toisaalta torjuvat miehiä helpommin uudenlaisen integraation eli esimerkiksi perheen ulkopuolelta tulevan avun.

Schultz arvelee, että syy saattaa olla yksinkertaisesti se, että naiset osaavat vähemmän espanjaa kuin miehet.

Tutkimuksessa ilmeni myös, etteivät tsimanét nimitä vauraudeksi vain aineellista hyvää. Aineettomien asioiden arvostajia ovat etenkin ne vastaajat, jotka asuvat kauimpana kaupungista ja joilla on vain vähän omaisuutta.

Hekään eivät sinänsä vastusta ulkopuolisia uutuuksia, mutta heidän hyvän elämän listallaan ovat korkealla suuri perhe ja avuliaat naapurit sekä tieto luonnonlääkkeistä ja henkielämästä.

Esimerkkinä sellaisesta mainittiin muun muassa jokavuotinen rituaali, jossa kiitetään persikkapalmua sen hedelmistä ja jousien ainekseksi sopivasta rungosta.

Tutkimus sydänterveydestä jatkuu

Tsimanét ovat parina viime vuosikymmenenä ottaneet suopeasti vastaan muitakin läntisiä tutkijoita kuin Schultzin. He ovat itse asiassa yksi maailman tutkituimmista pienkansoista. Tieteellisiä artikkeleita on julkaistu yli 400.

Useimmiten on selvitetty terveyskysymyksiä mutta myös muun muassa tsimanéjen hajuaistin tarkkuutta saksalaisiin verrattuna – se on erinomainen – sekä Bolivian valtion talouspolitiikan vaikutusta tsimanéjen perinteisiin elinalueisiin.

Schultzin tutkimuksessa näkökulma on sikäli poikkeuksellinen, että tutkimus ei vertaile tsimanéja muihin, vaan asioita katsotaan yhteisön sisältä. Hän aikoo jatkaa sen selvittämistä, voivatko tsimanét säilyttää terveet sydämensä, jos elämäntyylin muutos jatkuu.

Toisaalta tutkimus voi antaa myös vinkkejä tsimanéjen elämän puolista, joilla sydän- ja verisuonitautien riskiä voitaisiin ehkä pienentää myös länsimaissa, Schultz sanoo.

Kolme sukupolvea tsimanéja. Tsimanéyhteisössä korkea ikä vahvistaa sosiaalista asemaa. Paul Hooper Tsimané ei kaihda hiilihydraatteja

Ainakaan päivittäisen kilokalorimäärän niukkuus ei selitä tsimanéjen poikkeukselliselle sydänterveyttä. Tsimané popsii päivässä energiaa yli 2 700 kaloria, osoitti vuosi sitten julkaistu toinen yhdysvaltalaistutkimus.

Valtaosa energiasta on peräisin riisistä, maniokista ja maissista, mutta välillä ruokalistalla on myös kalaa ja riistaa, kuten sian sukuista pekaria tai koatia, nenäkarhua. Proteiinien osuus on 21 prosenttia, rasvojen 15 prosenttia ja hiilihydraattien peräti 64 prosenttia.

Tsimanét eivät noudata paleoruokavaliota eivätkä totisesti Atkinsin dieettiä, tuumii tutkimuksen tehnyt Kalifornian yliopiston antropologi Michael Gurven Inverse-lehdessä.

Mahdollisia selityksiä sydänsairauksien vähäisyyteen löytyy ruokavalion suojaravintoaineista, muun muassa kaliumista, magnesiumista ja seleenistä, sekä kuitujen suuresta määrästä. Selittävää voi olla sekin, ettei tsimanéilla juuri ole ollut tapana suolata tai sokeroida ruokaansa.

Vain kymmenesosa ajasta kuluu lököillen

Gurven pitää olennaisimpana terveystekijänä sitä, että tsimanéjen perinteinen elämäntapa kuluttaa kalorit, vaikka ruokavalio ei kaikilta osin ole länsimäisen oppikirjan malliesimerkki.

Tsimanéaikuinen ottaa päivässä keskimäärin 17 000 askelta, eivätkä ne tule juoksemisesta tai kävelemisestä vain liikunnan vuoksi, Gurven toteaa.

Tsimanéjen päivä kuluu ravinnon hankinnassa. Miesten on todettu liikkuvan ruoan takia pellolla tai metsässä 90 prosenttia hereilläoloajastaan, kertoo 13 kylän koottuihin tutkimuksiin perustuva Tsimane.org-sivusto.

Runsaasti lisää tietoa tsimanéista löytyy myös Tsimane Health and Life History Project -sivustolta.

Mannerheim kävi sodan aikana kuoleman porteilla – selkeää seuraajaa sairauksien runtelemalla ylipäälliköllä ei kuitenkaan ollut

Tue, 29/10/2019 - 10:10

Vuosi 1943 oli ylipäällikkö Mannerheimille raskas. 75 vuotta täyttänyt Mannerheim kävi tuon vuoden aikana kaksi kertaa kuoleman porteilla. Hengenvaara ei johtunut vihollisen pommeista eikä desanteista, vaan kylmettymisestä.

Huhtikuun 1. päivänä Mannerheimin kunto heikkeni nopeasti ja oireet viittasivat keuhkokuumeeseen. Lääkkeet kuitenkin purivat ja akuutti hengenvaara oli ohitettu muutamassa päivässä.

Marraskuussa ylipäällikkö oli tarkastamassa Hangon ja Dragsvikin puolustusta, kun hän jälleen vilustui. Kuume nousi yli 39 asteeseen ja Mikkelin päämajassa oltiin todella huolestuneita. Henkilääkäri Kalaja ennusti Mannerheimin mahdollisuudet 80–20 – kuoleman puolesta.

Päämajassa yksi oli ylitse muiden

Tuokiokuvat on poimittu Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian apulaisprofessorin Mikko Karjalaisen kirjasta Mannerheimin päämaja. Sodanajan johtoesikunta 1918–1944. Se on ehkä hieman yllättäen ensimmäinen kokonaisesitys sotien aikaisesta päämajasta.

Päämajan tapahtumia sinänsä on tutkittu paljon, mutta näkökulma on ollut milloin yksittäisen upseerin, milloin organisaation muodostumisen. Mannerheimista on todennäköisesti kirjoitettu enemmän kuin kenestäkään suomalaisesta.

Mutta kokonaisesitys on puuttunut, vastaus siihen, mitä tarkoitettiin, kun sanottiin: Päämaja päätti.

Mikkelistä kotoisin oleva Mikko Karjalainen kiinnostui Päämajasta jo lapsena.Rami Moilanen / Yle

Kirjan nimestä jo käy ilmi, kuka on tapahtumien päähenkilö. Päämajassa työskenteli talvisodan alussa yli 300 ihmistä, joukossa niin siviilejä kuin sotilaitakin. Kenraaleita päämajassa oli yhdeksän. Yksi oli kuitenkin ylitse muiden.

– Mannerheimin poissaollessa isot päätökset odottivat. Oli sitten kyse uuden reservi-ikäluokan ottamisesta palvelukseen tai laajoista joukkojen siirroista rintamalla, niihin tarvittiin Mannerheimin allekirjoitus, Mikko Karjalainen sanoo.

Samalla Karjalainen muistuttaa, etteivät viime sodat olleet yhden miehen show.

– Sodankäynnin johtamisen näkökulmasta Mannerheim oli korvattavissa. Oli ammattimiehiä, jotka osasivat käyttää tehokkaasti panssaridivisioonaa tai laatia operaatiosuunnitelmia. Sodan johtamisessa Mannerheim sen sijaan oli mies paikallaan.

Päämajan työjärjestys oli määritelty jo ennen talvisodan syttymistä. Päämaja oli jaettu osastoihin, niihin oli nimetty henkilöstö ja jokainen tiesi, mitä häneltä odotettiin.

Näin ruohonjuuritasolla. Mitä lähemmäs organisaatiossa tultiin Mannerheimia, sitä voimakkaammin hän itse määritteli työnjaon. Mannerheim myös valitsi lähipiiriinsä tuttuja upseereita. Näin hän oli toiminut jo sisällissodan aikana.

Mannerheimin asema ylipäällikkönä oli sodan aikana siis kiistaton. Tästä käy esimerkkinä tilanne talvisodan alusta, jolloin Päämajan operatiivinen osasto esitti eriävän mielipiteen ylipäällikön päätökseen. Mikko Karjalaisen mukaan vastaava tilanne ei olisi tullut kysymykseenkään sodan myöhemmässä vaiheessa.

Päämajakaupunki Mikkeliä pommitettiin rajusti talvisodassa. Mannerheimin yöpaikka hotelli Seurahuone tuhoutui pommituksissa.Mikkelin kaupungin museoiden kuvakokoelma. Turvaton Päämaja

Mikkeli oli kaikkien viime vuosisadan sotien päämajakaupunki: sieltä johdettiin niin sisällissodan valkoista armeijaa kuin talvi-, jatko- ja Lapin sotaakin.

Yksi Mikkelin valteista oli kallioperä. Talvisodan alla Päämajan sijoittamista mietittiin myös Pieksämäelle, mutta kaupungista puuttui riittävän suuri kallio, johon louhia suojatilat päämajalle.

Mikko Karjalaisen mukaan Päämaja, toisin kuin armeija, oli hyvin valmistautunut tulevaan sotaan.

Talvisodan syttyessä 30. marraskuuta 1939 kaikki oli muutamassa päivässä valmista. Paitsi suojatilat. Niiden louhiminen alkoi vasta silloin ja tilat valmistuivat talvisodan jo loputtua kesällä 1940.

Mannerheim ja muu sodan johto työskentelivät siis talvisodan ajan varsin turvattomissa olosuhteissa. Päämajan keskus, Mikkelin yläkansakoulu, oli jotain muuta kuin vaikkapa Hitlerin äärimmilleen suojatut bunkkeripäämajat.

Päämajassa tiedostettiin oma haavoittuvaisuus ja sitä yritettiin suojata erityisesti ilmatorjunnan avulla. Tästä huolimatta Mikkeliä pommitettiin useasti. Yläkansakoulu säilyi ehjänä, mutta esimerkiksi Mannerheimin yöpymispaikka, hotelli Seurahuone, tuhoutui.

Tiesikö Neuvostoliitto, että päämaja sijaitsi Mikkelissä ja yrittikö se tietoisesti lamauttaa sodanjohdon?

– Pommitukset voisivat viestiä, että tiesivät. Toisaalta Neuvostoliitto pommitti myös Kuopiota, Lahtea, Heinolaa ja monta muuta kaupunkia, Mikko Karjalainen sanoo.

Mannerheimiä pommituksilla ei saatu hengiltä, mutta se vaikutus niillä oli, että Päämaja hajasijoitettiin maaseudulle Mikkelin ympäristöön.

– Päämajan toiminta hankaloitui merkittävästi, sillä viestiyhteyksiä ei kyetty pitämään yllä yhtä tehokkaasti kuin Mikkelistä.

Sairasvuoteessa ollut Mannerheim puuttuu yhteiskuvasta talvisodan päättymispäivänä 13.3.1940.SA-kuva

Sodan lopputulos on monen asian summa, jossa sattumakin näyttelee roolia. Viime sotien osalta yksi tuollainen oli se, että ylipäällikkö Mannerheim sattui sairastamaan oikeaan aikaan.

Mannerheim oli sairas jokaisena sotatalvena, välillä useampaan otteeseen. Häntä vaivasivat ainakin kihti, reumatismi, tulehtunut hammasjuuri ja ihottuma. Useimmiten sänkypotilaaksi ajoi kuitenkin kuumeflunssa.

Mannerheimin terveydentilaa seurattiin paitsi Päämajassa, myös sen ulkopuolella. Muun muassa päämajan saksalainen yhteysupseeri Waldemar Erfurth hakeutui mielellään tekemisiin Mannerheimin henkilääkärin kanssa saadakseen ajantasaista tietoa potilaan voinnista. Erfurthin arvio päämajan toimintakyvystä Mannerheimin poissaollessa oli suoraviivainen: päätöksenteko oli pysähdyksissä.

Jos näin oli, olisi Mannerheimin sairastelu esimerkiksi kesällä 1944, puna-armeijan suurhyökkäyksen aikaan, ollut katastrofi.

– Mannerheimin terveydentilasta on kirjoitettu paljon. Tarkastelen sitä Päämajan näkökulmasta. Mannerhein sairastelussa on selvä syklisyys: hän sairasteli talvisin, kesällä vointi oli parempi. Kun tämän sitoo sotatapahtumiin, ylipäällikkö oli kunnossa silloin kun häntä eniten tarvittiin.

Yleisesikunnan päällikkö Erich Heinrichs oli komentoketjussa seuraava Mannerheimin jälkeen.SA-kuva

Ainoa kriittinen hetki oli talvisodan viimeinen viikko. Armeija kävi henkiinjäämiskamppailua samalla kun Mannerheim ja iso osa muusta Päämajan henkilökunnasta makasi kuumeen kourissa. Talvisodan viimeisen viikon tapahtumista Päämajassa on vähän dokumentoitua aineistoa. Karjalaisen mukaan tilanne oli kuitenkin hallinnassa.

– Kyseessä oli niin lyhyt ajanjakso, että Päämaja oli toimintakykyinen.

Entä jos ylipäällikkö olisi ollut pois pelistä? Kuka hänen saappaisiinsa olisi astunut?

Dokumentteja Mannerheimin korvaajasta ei juurikaan ole. Komentoketjun mukaan ylipäällikön paikan olisi ottanut yleisesikunnan päällikkö Erich Heinrichs.

– Hän olisi varmasti pystynyt johtamaan sodankäyntiä, mutta olisiko hän pystynyt johtamaan sotaa, Karjalainen kysyy.

Mannerheimin paikalle on soviteltu myös muun muassa sodan aikaista puolustusministeriä Rudolf Waldenia ja silloista tasavallan presidenttiä.

– Se tiedetään, että kesällä 1944, suurhyökkäyksen aikaan, presidentti Risto Ryti on käynyt keskusteluja, joissa hän on ilmoittanut siirtyvänsä päämajaan Mikkeliin ja ottavansa ylipäällikkyyden, jos Mannerheim menehtyy.

Lue myös:

Tiedot väsyneistä äideistä ja nälkäisistä lapsista valuivat rintamalle – Tuhannet vapaaehtoiset raportoivat sota-ajan mielialoista viranomaisille

Museo täydellisille instakuville ja viikon muita uutiskuvia

Mon, 28/10/2019 - 07:00
John Travolta poseeraa fanien kanssa Rooman filmifestivaaleilla 22. lokakuuta.Ettore Fearrari / EPA Yliopisto-opiskelijat protestoivat parlamenttitalon ulkopuolella kahdesta artiklasta, jotka voivat vaikuttaa korkeakoulutukseen Panamassa, 22. lokakuuta. Bievenido Velasco / EPA Japanissa elettiin tiistaina 22. lokakuuta historiallisia hetkiä, kun saarivaltio saa uuden keisarin. Keisari Naruhito muodollisesti otti vastaan krysanteemivaltaistuimen hallitsijan asemansa. Itse kruunajaisseremonia vietiin läpi pääasiassa hiljaisuudessa, jonka rikkoivat vain rumpujen ja gongin äänet. Seremonia päättyi kolmeen banzai-huutoon, millä toivotettiin keisarille pitkää ikää.Kimimasa Mayama / EPA Malli meikataan ja kammataan kulisseissa muotinäytöksessä Portossa, Portugalissa, 23. lokakuuta. Kevät / kesä 2020/21 -mallistot esitellään Portugalin 44. muotipäivillä 26. lokakuuta asti.Jose Coelho / EPA Mielenosoittajat ottavat yhteen poliisin kanssa hallituksen vastaisten mielenosoitusten kuudentena päivänä, Santiagossa, Chilessä, 23. lokakuuta. Chilen pääkaupungin metrolipun hinnan nousu merkitsi mielenosoitusten aallon alkua, joka päivien kuluessa siirtyi nopeasti laajempaan protestiin sosiaalista eriarvoisuutta vastaan. Chilen sisäasiainministeriön apulaissihteeri Rodrigo Ubilla vahvisti, että kuolonuhrien määrä maassa 18. lokakuuta alkaneiden mielenosoitusten aikana nousi kahdeksaantoista uhriin.Fernando Bizerra jr / EPA Showpainijat esiintyvät lavalla Lucha Vavoomissa, Mayan-teatterissa, Los Angelesissa, 23. lokakuuta. Lucha VaVOOM on herättänyt ihastusta glam/slam-fantasialla jo yli seitsemäntoista vuotta Los Angelesista Tokioon ja aina Australiaan saakkaEtienne Laurent / EPA Julkisten yliopistojen opiskelijat ja henkilökunta osallistuivat mielenosoitukseen protestoidakseen koulutuksen budjetin muutosta vastaan 22. lokakuuta San Josessa, Costa Ricassa.Jeffrey Arguesdas / EPA Borussia Mönchengladbachin kannattajat UEFA-liigan lohkon J ottelussa vastaan Roma 24. lokakuuta Roomassa.Giuseppe Lami / EPA Kiinalaiset kunniavartijat suoristavat linjojaan ennen Brasilian presidentin Jair Bolsonaron tervetuloseremoniaa Kiinan kansantasavallassa, Pekingissä 25. lokakuuta. Bolsonaro on ensimmäisellä virallisella vierailullaan Kiinaan vahvistaakseen kahdenvälisiä kauppasuhteita.How Hwee Young / EPA Britti Luke Stolman kilpailee maailman vahvimman miehen tittelistä Dubaissa 25. lokakuuta.Ali Haider / EPA Palestiinalaisia mielenosoittajia Israelin ja Gazan alueen välisen rajan läheisyydessä, 25. lokakuuta. Yli 75 palestiinalaista mielenosoittajaa haavoittui Israelin ja itä-Gazan alueen rajalla käydyissä yhteenotoissa.Mohammed Saber / EPA Palomiehiä (keltainen paita) ja vankeja (oranssi asu) menossa sammuttamaan maastopaloa Agua Dulce kukkulalle lähellä Santa Claritaa Kaliforniassa 25. lokakuuta.Etienne Laurent / EPA Meksikolaiset tanssijat poseeraavat perinteisissä asuissa Meksikon Formula 1 -osakilpailujen harjoituksissa 25. lokakuuta.David Guzman / EPA Libanonin mellakkapoliisit poistivat hallituksen vastaisia mielenosoittajia tukkimasta valtatietä Libanonissa Beirutissa 26. lokakuuta. Tuhannet mielenosoittajat jatkoivat veronkorotuksien ja poliitikkojen vastaisia protestejaan toista viikkoa.Wael Hamzeh /EPA

Tutkijan työ vie yhä useammin ulkomaille, jopa kaukaisiin maihin – opiskelijat taas pysyvät mieluusti kotona

Sun, 27/10/2019 - 10:02

Apulaisprofessori Jarkko Salojärvi elää uransa kenties kansainvälisintä vaihetta. Salojärvi on jo puolisentoista vuotta työskennellyt Nanayangin teknologisessa yliopistossa Singaporessa, missä hän on käynnistämässä omaa tutkimusryhmäänsä.

Salojärvi työskentelee yhä myös Suomessa – hänellä on täällä akatemiatutkijan paikka. Silti hän on ehtinyt olla monessa mukana maailmalla. Viime aikoina huomiota on herättänyt erityisesti avokado-tutkimus, joka on yltänyt Yhdysvaltain tiedeakatemian Pnas-julkaisun luetuimpien artikkeleiden joukkoon.

Avokado-tutkimus oli perustutkimusta, jolla on käytännön sovellutuksia. Sen ansiosta avokadon jalostamiseen saadaan vauhtia, mikä taas helpottaa tietyille taudinaiheuttajille vastustuskykyisten lajikkeiden kehittämisen. Avokadon lisäksi samanlaisia ratkaisuja kaipaisivat kipeästi esimerkiksi banaanit ja oliivipuut.

Tutkimusartikkelissa kiinnittää huomiota epätavallisen laaja ja kansainvälinen tutkijajoukko, joka on osallistunut sen laatimiseen. Nimistä päätellen mukana on väkeä niin lännestä kuin idästäkin. Ja yksi suomalainen.

Apulaisprofessori Jarkko SalojärviJarkko Salojärvi

Jarkko Salojärven omien sanojen mukaan hänen osuutensa oli "kohtalaisen pieni". Hän löysi yhden ratkaisun sille, miten koppisiemenisten kasvien lajiutuminen on edennyt.

Moderni kansainvälistymiskehitys käynnistyi Cernissä

Salojärven päätyminen tutkijajoukkoon on yksi osoitus siitä, kuinka suomalainen akateeminen maailma on kansainvälistynyt.

Uudesta asiasta ei ole kyse, sillä läpi vuosisatojen suomalaisiakin on vieraillut eurooppalaisissa yliopistoissa, muistuttaa Helsingin yliopiston vararehtori Hanna Snellman.

Nykykehityksen ensiaskeleita otettiin Sveitsissä sijaitsevassa Euroopan hiukkastutkimuslaitoksessa Cernissä, mutta nyttemmin kansainvälistyminen on laaja-alaistunut. Esimerkiksi viime vuonna tilastoitiin 3 500 vähintään viikon kestävää vierailua Suomesta ulkomaille, eivätkä kaikki vierailut edes ole tässä luvussa.

Vuotuiset vierailumäärät ovat olleet jopa viimevuotisia korkeampia tällä vuosikymmenellä. Snellman että Salojärvi sanovat uskovansa, että suomalaiset tutkijat ovat nyt kansainvälisempiä kuin koskaan ennen.

Kansainvälinen liikkuvuus ehto rahoitukselle

Kehitykseen on vaikuttanut se, että tutkimusten rahoituksen edellytyksenä on nykyisin kansainvälinen liikkuvuus. Ulkomailla vietetyt tutkimusjaksot ovat yksi kriteeri Suomen Akatemian rahoitukselle.

Kehitystä tuetaan tietoisesti, koska tutkijoille on tärkeää voida verrata ja peilata työtään kansainvälisesti.

Tutkijoille toimii motiivina sekin, että jos on mukana avokado-tutkimuksen kaltaisessa monikansallisessa yhteisartikkelissa, luetaan sitä muita tiedeartikkeleita enemmän maailmalla. Ja samalla tullaan huomatuksi.

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun avointa aulatilaa.Petteri Juuti / Yle

Tämän vahvistaa myös Salojärvi. Tutkimusryhmiin pääseminen menee tieteellisissä piireissä hyvin paljon kontaktien kautta, hän sanoo.

– Jos jonkun työ tiedetään hyväksi ja luotettavaksi, kutsutaan hänet tutkimuskonsortioihin.

Yhä harvempi opiskelija lähtee vaihtoon ulkomaille

Samaan aikaan kun tutkijat liikkuvat yhä enemmän maailmalla, on opiskelijoiden kansainvälistyminen ottanut takapakkia.

Ylekin uutisoi äskettäin selvityksestä, jonka mukaan entistä harvempi opiskelija lähtee vaihtoon ulkomaille. Sen mukaan vaihtoon lähtevien korkeakouluopiskelijoiden määrä laski 15 prosenttia vuosina 2016–2018.

Vararehtori Hanna Snellman vahvistaa kehityksen Helsingin yliopiston osalta. Hänen mukaansa vuonna 2010 lähtijöitä oli lähes tuhat, mutta viime vuonna enää runsaat 600. Myöskään esimerkiksi Aalto-yliopiston uudet opiskelijat eivät lähde vaihtoon läheskään yhtä usein kuin ennen.

Kehityksen syistä keskustellaan, mutta se tiedetään, että suuntaus on ollut sama myös muualla Euroopassa.

Opiskelijoita Helsingin yliopiston kirjastossa.Henrietta Hassinen / Yle

Snellmanin mukaan Helsingin yliopistossa on ollut tulijoita enemmän kuin lähtijöitä. Siitä kertoo sekin, että yliopiston opetus- ja tutkimushenkilökunnasta peräti 24 prosentilla on jonkin muun maan kuin Suomen passi.

Esimerkiksi Lapin yliopisto vetää suhteessa monia muita paremmin ulkomaisia vaihto-opiskelijoita.

Eksotiikkakin vetää, mutta yliopistoväki on saanut myös sellaista palautetta, että hakeutuminen Lapin kaltaiseen paikkaan on ollut jopa meriitti työnhaussa, kertoo kansainvälistymispalveluiden päällikkö Jaana Severidt Lapin yliopistosta.

Kansainvälisessä porukassa oppii yhtä sun toista

– Erittäin antoisaa, kuvailee Salojärvi työtään kansainvälisessä porukassa.

Työ ei hänen kokemuksensa mukaan eroa juurikaan normaalista tutkimusryhmissä Suomessa tehtävästä työstä. Salojärven ryhmässä on 14 jäsentä, joista kolme on Suomesta ja loput Iranista, Intiasta, Kiinasta, Singaporesta ja Pohjois-Makedoniasta.

Monikuttuurinen työ on antoisaa sikälikin, että siinä saa hyvin erilaisen näkökulman maailman tapahtumiin.

– Olen esimerkiksi päässyt keskustelemaan Intian vaalijärjestelmästä ja politiikasta intialaisten jatko-opiskelijoiden kanssa, ja toisaalta kuullut siitä, millainen Iranin yhteiskunta on kulissien takana.

– Kokemukseni perusteella sanoisin, että yksilöiden väliset erot ovat kulttuurisia eroja suurempia.

Rakentajien hukkaamat kolikot kertovat: Pontius Pilatus rakennutti Jerusalemin Temppelivuorelle johtavan tien

Sun, 27/10/2019 - 00:00

Jerusalemin Temppelivuorelle kaksi tuhatta vuotta sitten johtanut porrastettu tie rakennettiin jo Pontius Pilatuksen aikana eli aiemmin kuin tähän saakka on luultu. Tähän tulokseen israelilaiset arkeologit ovat tulleet kolikkolöytöjen perusteella.

Roomalainen Pilatus oli Juudean maaherra, joka edusti miehittäjävaltaa runsaan vuosikymmenen ajan 20- ja 30-luvuilla. Hänen nimensä elää siksi, että Raamatun mukaan hän tuomitsi Jeesuksen kuolemaan.

Pilatuksen aikaiseksi rakennelmaksi on aiemmin voitu varmistaa vain akvedukti, siltamainen vesijohto. Hänen nimensä on löytynyt muutamasta Juudeassa lyödystä pronssikolikosta, kuparisormuksesta sekä kivilaatasta, mutta yhtään aikalaiskuvaa hänestä ei tunneta.

Tel Avivin yliopiston ja Israelin museoviraston tutkijat ovat nyt lisänneet Pilatuksen aikaisten löytöjen listalle 220 metriä komeaa tietä, joka johtaa Silwanin palestiinalaiskaupunginosasta Temppelivuorelle.

40-luvun kolikoita löytyi vain kivien päältä

Kadun rakentajilta oli pyörähtänyt katulaattojen alle yli sata kolikkoa. Täyttömaasta saatiin kaivauksissa talteen myös keramiikkaa, lasia ja eläinten luita.

Nuorimmat lantit ovat vuosilta 17–31. Tien rakennustyöt eivät siis olleet voineet alkaa ainakaan ennen vuotta 31.

Nuorempien rahojen täydellinen puuttuminen löytöjen joukosta puolestaan kertoo, että kiveämistyö myös valmistui Pilatuksen virkakaudella. Sitä kesti vuoteen 37, joidenkin lähteiden mukaan ehkä hieman pidempään.

40-luvun kolikkoja on löytynyt Jerusalemin muissa kaivauksissa selvästi enemmän kuin aiempien vuosikymmenien lantteja. 40-luvulla rahoja lyötiin poliittisista syistä erityisen paljon, kertoo arkeologi Donald Ariel.

Kivien päältä niitä löytyi myös näissä kaivauksissa.

Kattamiseen kului 10 000 tonnia kiveä

Tie, jonka kaivauksia tehtiin kuusi vuotta, on nimetty Pyhiinvaeltajien tieksi. Tutkijoiden mukaan kyseessä täytyi olla pyhiinvaeltajien tärkeä reitti puhdistautumispaikalta, Siiloan lammelta, ylös Temppelivuorelle.

Pilatuksen aikana siellä sijaitsi Jerusalemin toinen temppeli. Ensimmäisen oli perimätiedon mukaan rakennuttanut jo kuningas Salomo kolme tuhatta vuotta sitten, toinen rakennettiin 500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua.

Tutkijat uskovat Jerusalemiin kerääntyneiden juutalaisten kavunneen komeaa tietä temppeliin osallistuakseen vuoden kolmeen tärkeään pyhiinvaellustapahtumaan – pääsiäiseen, lehtimajajuhlaan ja sadonkorjuujuhlaan.

Ainakin kahdeksan metrin levyisen ja kaikkiaan 600 metrin mittaisen reitin kiveämiseen oli louhittava kymmenen tuhatta tonnia kalkkikiveä, tutkijat laskevat. Suurimmat laatat olivat kahden ja puolen tonnin painoisia.

Kiveäminen vaati huomattavaa ammattitaitoa ja paljon työvoimaa, mihin ei olisi vaivauduttu minkä tahansa yhteyden takia; kyseessä täytyi olla nimenomaan pyhiinvaeltajille tarkoitettu mahtitie, tutkijat päättelivät.

– Jos tämä olisi ollut mikä tahansa reitti pisteestä A pisteeseen B, siitä ei olisi tarvinnut tehdä niin vaikuttavaa, sanoo arkeologi Joel Uziel.

Jerusalemin tuho hautasi tien

Pilatuksella saattoi tutkijoiden mukaan olla erityisiä motiiveja siihen, että tie on niin leveä ja huolella tehty.

Ehkä hän halusi vähentää miehitettyjen ja miehittäjien välisiä jännitteitä tai tavoitteli Jerusalemille samanlaista ulkonäköä kuin Rooman valtakunnassa yleensä. Kolmas selitys voisi olla Pilatuksen halu korostaa omaa merkitystään isoilla rakennusprojekteilla.

– Kaikille näille löytyy tukea historiallisista kirjoituksista. Luultavasti syy oli jonkinlainen yhdistelmä, sanoo arkeologi Nashshon Szanton.

Tie hautautui todennäköisesti vuonna 70, jolloin Rooman armeija kukisti kapinoineet juutalaiset ja tuhosi Jerusalemin.

Tutkijat löysivät katukivien päälle kasaantuneesta tuhkasta ja kivimurskasta nuolenkärkiä, linkoja ja muita aseita sekä palaneiden puiden ja romahtaneiden kivirakennusten jäänteitä.

Kaivaukset jatkuvat katuvarren kauppojen ja kievareiden raunioissa. Tähänastinen tutkimus on luettavissa vapaasti Tel Avivin yliopiston arkeologian laitoksen lehdestä.

Maailman historiallisin paikka?

Jerusalemin hävittäneet Rooman joukot polttivat myös temppelin. Vain tukimuurin jäänteet ovat säilyneet juutalaisten tärkeimpänä rukouspaikkana.

Temppelivuorella seisovat myös Kalliomoskeija ja al-Aqsan moskeija. Ne ovat peräisin 700-luvulta ja kuuluvat muslimien pyhimpiin paikkoihin.

Maailmasta on vaikea löytää toista maapalaa, joka olisi historiallisesti yhtä monikerroksinen kuin Temppelivuori. Sinne ovat jättäneet jälkensä myös niin kaanaanilaiset kuin kreikkalaiset, niin persialaisen ja bysanttilaiset kuin ristiretkeläiset ja ottomaanit.

Poliittisesti Temppelivuori saattaa hyvinkin olla maailman räjähdysherkin kohta, ja myös arkeologia on siellä kuten muuallakin Jerusalemissa mitä suurimmissa määrin myös politiikkaa, jossa sionistisilla järjestöillä on vahva jalansija.

Ne katsovat myös tielöydön vahvistava, että palestiinalainen Itä-Jerusalem on ikiaikainen osa juutalaista Jerusalemia ja peruste pitää Jerusalemia juutalaisvaltion jakamattomana pääkaupunkina.

Palestiinalaiset ovat kyseenalaistaneet päätelmän. Konkreettinen näyttö tien käyttötarkoituksesta puuttuu, arvostelijat sanovat.

Tunnelin avajaiset kuusi vuotta kestäneiden kaivausten jälkeen olivat viime kesäkuun lopussa. Tsafrir Abayov / EPA "Huonoa arkeologiaa"

Politiikka on sanellut myös tapaa, jolla Pilatuksen aikainen tie saatiin esille. Sitä varten on kaivettu tunneli Silwanin palestiinalaiskaupunginosan alla. Samalla tavoin Jerusalemissa on tehty arkeologiaa ennenkin.

Menetelmä on herättänyt kovaa kritiikkiä sekä yläpuolella sijaitsevien talojen vaurioiden vuoksi että tieteellisistä syistä

Arkeologiassa normaali tapa on kaivaa maanpinnalta alaspäin, jolloin kerrostumat kertovat asutuksen ajallisesta kehityksestä. Asutetulla alueella tyydytään kaivamaan paikoissa, joissa ei ole rakennuksia.

Vaakasuoraan kaivamista pidetään tieteellisesti lähes arvottomana.

Tunnelikaivaukset ovat huonoa arkeologiaa, eikä Israelin museovirasto voi olla niistä ylpeä, sanoivat myös viraston johtaviin arkeologeihin kuuluvat Jon Seligman ja Gideon Avni viraston sisäisessä kirjeenvaihdossa, jonka Haaretz-lehti sai käsiinsä.

Kovakätistä käytöstä historiaa tihkuvalla alueella eivät toisaalta ole kaihtaneet palestiinalaisetkaan. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa vähät välitettiin muinaismuistolaista tai arkeologisista käytännöistä, kun puskutraktorit kauhoivat Temppelivuorella tilaa maanalaiselle rukoussalille.

_Jutun pääkuva: Herodes et Pilatus fiunt amici (F. A. Ludy after J. F. Overbeck 1845). Wellcome Trust / CC-BY-4.0_

Korkeakoulujen tutkintotavoitteet ovat huikeat – vain rahoitus ja resurssit puuttuvat

Thu, 24/10/2019 - 18:50

Korkeakouluvisio 2030 on huima suunnitelma, jonka mukaan puolella 25–34-vuotiaista olisi kymmenen vuoden kuluttua korkeakoulututkinto.

Suomen korkeakouluista uusia tutkintoja pitäisi joka vuosi valmistua 8 000 enemmän.

Nyt yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ihmetellään, miten tavoitteeseen voidaan päästä, kun tietoa rahoituksen ja opettajien lisäyksestä ei ole tiedossa.

Ensi vuoden budjetissa valtiolta on tulossa yliopistoille lisää rapiat 40 miljoonaa ja ammattikorkeakouluille 20 miljoonaa euroa.

Professoriliiton puheenjohtaja Jouni Kivistö-Rahnaston mukaan tässä on kyse vain entisten leikkausten korvaamisesta ja työrauhan saamisesta yliopistoille. Tällä rahoituksella ei lisäkoulutus onnistu.

– Jos vuoteen 2030 mennessä tutkintojen määrän pitää nousta 40 prosenttia, niin on esitetty, että se tarkoittaisi henkilöstön määrän nostoa 20–30 prosenttia. Sellaiseen ei ole minkäänlaista rahoitusta esitetty, Kivistö-Rahnasto toteaa.

Professoriliiton puheenjohtaja laskeskelee, että nyt luvattujen indeksikorotusten ja 40 miljoonan euron sijaan koulutusmäärän nosto vaatisi vähintään 400 miljoonaa toteutuakseen.

– Se on mahdotonta, että yliopistojen henkilöstö rahoittaa koulutuksen nousun omalla suurella lisätyöllään, puheenjohtaja sanoo.

Jos opiskelijamääriä esimerkiksi tekniikan ja lääketieteen alalla aletaan nostaa, se tapahtuu tutkimuksen kustannuksella, jos korkeakouluihin ei saada lisää opetushenkilöstöä. Tämä on Jouni Kivistö-Rahnaston mukaan nurinkurista.

– Se olisi vaarallinen kehityssuunta, sillä Suomessa nimenomaan tutkimus- ja kehitystoiminnan määrä on viime vuosina pudonnut erittäin paljon.

Ero esimerkiksi Ruotsiin on huikea.

– Jos me haluaisimme olla samalla tasolla kuin Ruotsi, tarvitsisimme 1,5 miljardia euroa lisää rahoitusta, Jouni Kivistö-Rahnasto sanoo.

Eduskunnan hyväksymän neljän prosentin tason tavoitteeseen päästään, jos rahaa tulee kolme miljardia lisää. Professoriliiton puheenjohtaja kannustaa myös elinkeinoelämää voimakkaammin tekemään ja tukemaan tutkimusta.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot olivat Tilastokeskuksen mukaan 6,4 miljardia euroa vuonna 2018.

Jyrki Lyytikkä / Yle Yliopistot ja korkeakoulut hamuavat lisäpaikkoja rahoituksen takia

Elokuussa Turun yliopiston rehtorina aloittanut Jukka Kola arvelee, että nyt julki tulleet koulutuspaikkatavoitteet muuttuvat vielä. Tiistaina julkistetuissa luvuissa opetus- ja kulttuuriministeriön luvut jäivät opinahjojen esittämiä pienemmiksi.

– Ehkä siinä on tiettyä huutokauppaa. Se johtuu myös erilaisista rahoitusmekanismeista, kuten ministeriön rahanjakomallista. Meillä ei ollut aikaa katsoa yliopistojen välillä riittävästi ja tehdä koordinointia. Nyt korkeakoulukenttä katsoo vielä tarkemmin, mille aloille nimenomaan tarvitaan, Jukka Kola sanoo.

Kola pitää tutkintotavoitteiden nostoa Kivistö-Rahnaston tapaan luonnollisena, jos tavoitellaan tietyn ikäluokan suorittavan korkeakoulututkinnon vuonna 2030. Uusia keinoja pitää silti keksiä eikä aloittaa massaluentoja.

– Kyllä me yliopistoina ja korkeakouluina haluamme olla vastaamassa siihen tarpeeseen, mikä on osaamisvaje ja osaajapula Suomessa. Jos ei siihen korkeakoulujen kautta vastata, niin kyllä Suomelle käy heikosti., Kola toteaa.

Rehtori pitää kymmenen vuoden päähän ulottuvaa näkymää hieman hankalana. Koulutustavoite on ehkä pidettävä korkeakouluvision mukaisena, mutta Kolan mukaan on parempi katsoa ensin vuoteen 2024 saakka, miten yhteiskunta kehittyy ja mille aloille osaajia tarvitaan.

Korkeakouluihin tarvitaan opiskelijoita myös ulkomailta, sillä Suomessa ikäluokat pienenevät. Suomalaisen työelämän haasteena on se, miten täällä opiskelleet ulkomaalaiset saadaan työllistettyä Suomessa. Nyt kielimuuri tai muut syyt estävät tämän turhan usein.

Korkeakoulut etunojassa tutkintotalkoisiin – tietotekniikkaan, tietojenkäsittelyyn ja tekniikan aloille esitetään tuhansia uusia opiskelupaikkoja

Professoriliiton tiedote: Uusia opiskelijoita ei kouluteta talkoilla – tutkimus kaipaa miljardiluokan lisäpanostusta

Tutkimus: Mammuttien aika viimeisessä turvapaikassa päättyi äkilliseen takaiskuun

Tue, 22/10/2019 - 21:01

Villasarvikuono, jättiläishirvi, luolakarhu, sapelihammaskissat... Kun viimeisin jääkausi väistyi ja ilmasto alkoi muuttua, se tiesi sukupuuttoaaltoa suurille nisäkäslajeille. Pitkään luultiin, että tuo aalto pyyhkäisi myös villamammutit maapallolta.

Jääkaudella mammutteja oli ollut pohjoisella pallonpuoliskolla paljon, Espanjasta Alaskaan. Kun olot niukkenivat, mammutit vähenivät ja populaatiot pirstoutuivat, mutta sukupuuttoon mammutit eivät sittenkään kuolleet.

Helppoa ei kyllä ollut niilläkään. Euraasian ja Pohjois-Amerikan kylmän ilmanalan ruohoarojen kadotessa syötävää oli etsittävä yhä pohjoisempaa, jossa olosuhteet säilyivät pisimpään mammuteille otollisina.

Vähitellen lajille olisi epäilemättä koittanut loppu, elleivät jotkin mammutit olisi löytäneet Siperian pohjoisimmalta reunalta turvapaikkaa.

Elämä jatkui meren saartamana

Villamammuttien viimeiset asuinsijat olivat Koillis-Siperian rannikolla Wrangelinsaarella. Siellä elämä jatkui eristyksissä kauan sen jälkeen, kun mantereelle jääneet sukulaiset olivat kuolleet.

Saaren populaatio oli hengissä vielä neljä tuhatta vuotta sitten, seitsemisen tuhatta vuotta kauemmin kuin mantereen mammuttilaumat.

Uimalla saarelle ei sentään ollut päädytty.

– Wrangelinsaari oli kiinni mantereessa vielä silloin kymmenen tuhatta vuotta sitten. Ne asuivat siellä, kun merenpinta alkoi nousta ja saari pikku hiljaa irtosi mantereesta, kuvailee Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Laura Arppe.

Baltiansaksalaisen tutkimusmatkailijan Ferdinand von Wrangelin mukaan nimetty noin 7 600 nelikilometrin laajuinen Wrangelinsaari sijaitsee Pohjoisessa jäämeressä 140 kilometrin päässä Koillis-Siperian rannikosta. Luonnoltaan hyvin monimuotoinen saari on Unescon maailmanperintökohde.

Arppen johtamassa tutkimuksessa ryhdyttiin selvittämään mammuttien sukupuuton viimeistä lukua. Miksi ne lopulta kuolivat myös Wrangelinsaarelta?

Neljän vuosituhannen takaisista elinolosuhteista ei ollut löytynyt aiemmissa tutkimuksissa muutosta, jonka takia mammutit olisivat alkaneet voida huonosti.

– Elintila supistui aluksi edelleen mutta saavutti ihan stabiilin koon kahdeksan tuhatta vuotta sitten, ja saaren kasvillisuuden tutkimuksissa on todettu, että siinäkin suurimmat muutokset tapahtuivat jo holoseenikauden alussa, Arppe kertoo.

Holoseenikausi, geologinen aikakausi, jota elämme edelleen, alkoi jääkauden jälkeen.

Ainutlaatuinen aineisto ansaitsi tarkan tutkimuksen

Wrangelinsaaren mammuttien katoamista selvittämässä oli Helsingin yliopiston lisäksi tutkijoita myös saksalaisista Tübingenin yliopistoista ja Senckenberg-keskuksesta sekä Venäjän tiedeakatemiasta.

– Wrangelinsaari tiedetään viimeiseksi paikaksi, jossa mammutit olivat elossa. Ihan jo se, että meillä oli käsissä ainutlaatuinen aineisto, tietysti motivoi meitä tutkimaan sen mahdollisimman hyvin, Arppe perustelee.

Wrangelista löytyneiden hampaiden ja luiden vertailuaineistot ovat Pohjois-Siperian mantereelta, Alaskasta ja Yukonista, vanhin 40 000 vuoden takaa, nuorin Alaskan St Paulin saarelta. Sieltä mammutit hävisivät 5 600 vuotta sitten.

Tutkimus on vapaasti luettavissa Quaternary Science Reviews -lehdestä.

Tämä Wrangelinsaaren jokirannasta löytynyt poskihammas oli joitakin tuhansia vuosia sitten mammutin suussa. Juha Karhu

Laura Arppen tutkimusalalla on pitkä nimi: stabiili-isotooppipaleoklimatologia. Se tarkoittaa muinaisten olosuhteiden tutkimista alkuaineiden stabiili-isotoopeista. Tutkimus perustuu kemiallisiin merkkeihin, joista ympäristö- ja ilmasto-oloista jää kudoksiin.

Tutkimuksen hypoteesi oli, että mammuttien hampaiden ja luiden hiilen, typen ja rikin isotooppianalyysit kertoisivat Wrangelinsaaren ilmastonmuutoksesta ja mammuttien ekologisen lokeron asteittaisesta kutistumisesta, samalla tavoin kuin mantereella vaikka paljon myöhemmin.

– Etenkin hiilen ja typen perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä elinympäristöstä ja nimenomaan sen ravintokäytöstä, Arppe selittää.

Ruokavalio yllätti normaaliudellaan

Tutkijoiden olettamus oli, että Wrangelin mammuttien ruokavaliossa näkyisi suuri ero siihen, mitä jääkaudella kukoistanut mammuttikanta oli nostellut kärsällään suuhunsa Siperiassa ja Alaskassa.

Tulokset osoittivat toista.

– Se oli oikeastaan se yllättävä tieto. Wrangelinsaaren mammutit eivät eronneet isotooppikoostumusten perusteella ravinnoltaan millään tavalla jääkautisista esi-isistään. Ne olivat ihan loppuun asti täysin verrattavissa Siperian jääkautisiin mammutteihin.

Siitä päätellen ilmeisin selitys ei ollut oikea: sukupuuton syynä ei ollut se, että Wrangelin mammuteilta olisi loppunut sopiva ruoka tai se olisi muuttunut huonoravinteiseksi.

Isotoopit kertoivat vain pitkistä muutoksista

Onko arvoitus siis edelleen ratkaisematta? Tavallaan, Arppe myöntää.

– Luihin taltioituvat isotooppikoostumukset ovat luonteeltaan sellaisia, että ne heijastavat hyvin pitkän aikavälin elintapoja, hän selittää.

Mutta sekin, että mitään ei löytynyt, sisältää vastauksen tai ainakin vahvan viitteen siitä.

– Sen perusteella, että emme nähneet suurta muutosta, ehdotimme lopulliseksi sukupuuton syyksi jotakin kohtalaisen äkillistä tapahtumaa, josta ei jää jälkeä näillä menetelmillä tutkittavaksi.

Äskettäinen esimerkki sellaisesta on Huippuvuorilta: sieltä löytyi viime talven jäljiltä 200 peuraa, jotka olivat kuolleet, koska eivät pystyneet kaivamaan ruokaa talvisen rankkasateen jäädyttämästä hangesta.

Mutaatio haittasi rasvavarastojen käyttöä

Wrangelinsaaren mammuttipopulaatio oli eristyneisyyden vuoksi väistämättä sisäsiittoinen. Se ehkä haittasi niiden selviytymiskuntoa äkillisessä tukalassa tilanteessa.

Merkitystä saattoi olla myös jääkauden siperialaismammuttien ja Wrangelin mammuttien erolla, jonka tutkijat havaitsivat ravinnon rasvoista ja hiilihydraateista kertovan karbonaattihiilen koostumuksessa.

Siperian mammutit käyttivät muhkeaan ruumiiseensa varastoituneita rasvoja selvitäkseen jääkauden ankarissa pakkasissa. Holoseenikauden lämpimissä ilmasto-oloissa eläneillä Wrangelin saarimammuteilla ei ollut vastaavaan tarvetta, tutkijat päättelevät.

DNA-tutkimukset ovat aiemmin osoittaneet, että Wrangelin mammuteilla oli rasva-ainevaihduntaan vaikuttanut mutaatio.

Tämä Siperiasta löytynyt täydellinen mammutin luuranko oli myytävänä huutokaupassa Hongkongissa viime keväänä.Jerome Favre / EPA Hampaiden kasvukerroksissa voi olla vastauksia

Perin äkillisistä loppua olisi tiennyt sellainen luonnonmullistus, joka teki selvää dinosauruksista 66 miljoonaa vuotta sitten. Entäpä jos mammutitkin menehtyivät avaruudesta pudonneen asteroidin takia?

Laura Arppe hymyilee.

– Näihin isotooppikoostumuksiin ei olisi jäänyt siitä jälkeä. Näillä datoilla emme sinänsä pysty sulkemaan pois sitä mahdollisuutta.

Ei hän toki usko, että syypää olisi ollut avaruuden murikka. Eiköhän syy löydy muualta, ehkä uusilla isotooppitutkimuksilla.

– Mahdollisuuksia kyllä on. Näytteet vain pitää ottaa eri tavalla.

Villamammuttien syöksyhampaat kasvavat vähän samalla tavoin kuin puut, joihin muodostuu vuosittaisia lustoja, Arppe selittää.

– Jos näytteiden otto osataan kohdistaa sillä tavalla, että niitä saadaan yksittäisistä kasvukerrostumista, niin saatettaisiin päästä käsiksi jopa hyvinkin lyhytaikaisiin tapahtumiin ja ehkä ratkaista se, mitä mammuteille lopullisesti tapahtui.

Loppuiko puhdas vesi?

Yksi hypoteesi mammuttien kuolinsyyksi voisi olla jano. Wrangelinsaaren jokivesien kemiallisen koostumuksen on havaittu muuttuvan aika ajoin eläinten kannalta hyvin vaikeaksi, Arppe kertoo.

– Vesiin vapautuu saaren kallioperästä todella korkeita pitoisuuksia suoloja ja esimerkiksi raskasmetalleja, jotka ovat myrkyllisiä. Voisi ajatella, että jos rapautuminen kiihtyy, niin myrkyllisiä elementtejä saattaa vapautua vielä enemmän.

Isotooppitutkimuksissa saatiin sitä tukevia tuloksia.

– Näimme rikin ja strontiumin isotooppikoostumuksissa viitteitä siitä, että rapautuminen olisi kiihtynyt keskiholoseenin aikaan eli niillä ajoilla, kun mammutit alkoivat voida huonosti. On hyvin mahdollista, että Wrangelin mammuttien juomavesivaranto saastui aika ajoin juomakelvottomaksi.

Intendentti Laura Arppe ja yksi Helsingin yliopiston luonnontieteellisen museon mammuteista. Ne ovat kooltaan ja ulkonäöltään tarkkoja kopioita jääkauden jättiläisistä. Ville Tapio / Yle

Mahtoiko saastuminen yltyä aikoinaan niin pahaksi, että siitä koitui suoranainen joukkomyrkytys ja -kuolema? Siihen Arppella ei ole vastausta.

– Emme voi sanoa tämänhetkisen datamme perusteella, josko vaikka koko populaatio olisi kuollut kerralla. Siihen vaadittaisiin ihan erilainen tutkimus.

Sellainen onkin suunnitteilla. Tarkoituksena on etsiä, onko syöksyhammasnäytteissä jälkiä erittäin korkeista pitoisuuksista esimerkiksi juuri raskasmetalleista, Arppe kertoo.

"Neandertalilaiset tarvitsivat mammutteja"

Villamammutti oli sukulaisensa afrikannorsun kokoluokkaa eli jopa kuusitonninen jössikkä. Lihaa oli niin paljon, että varhaisten eurooppalaisten kannatti saalistaa mammutteja, vaikka vaaran on täytynyt olla valtava kivikautisten aseiden käyttelijöille.

Neandertalilaisten olemassaolo oli suorastaan riippuvainen mammutinlihasta saaduista kaloreista, sanoi israelilaisen Tel Avivin yliopiston professori Ran Barkai viime keväänä Human Biology -lehdessä julkaistun tutkimuksen yhteydessä.

Varsinaisesti tutkimus käsitteli neandertalilaisten ja mammuttien kykyä sopeutua kylmään. Tutkimuksessa esitettiin, että niillä oli geneettisesti samankaltainen kylmänsietokyky.

Suomesta on löydetty kymmenen mammutinjäännettä: hampaita, syöksyhampaan palanen, kaksi olkaluuta sekä reisi-, kylki- ja uusimpana kyynärluu. Se löytyi Vuosaaren satamaa ruopattaessa vuonna 2005.

Nykyihmisten roolia mammuttien sukupuutossa on pohdittu paljon.

Yhdysvaltalaisen New Mexicon yliopiston paleobiologi Felisa Smith tuli viimevuotisessa tutkimuksessaan siihen tulokseen, että minne ihminen on ilmestynyt, siellä isojen nisäkkäiden sukupuutot ovat aina yltyneet, niin menneisyydessä kuin nytkin.

Ihminen metsästi suurnisäkkäitä ja kilpaili niiden kanssa riistasta, ihmisen mukana tuli koira, joka auttoi metsästyksessä, ihminen poltti elinympäristöjä, ja vaikutukset ruokkivat toisiaan, Smith perusteli Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa.

Laura Arppe pitää mammuttien katoamisessa uskottavimpana "hybriditeoriaa", kuten hän muotoilee.

– Ympäristön ja ilmaston muutokset olivat avainroolissa siinä, että villamammutti ajautui ahtaalle ja populaatiokoot kutistuivat pieniksi. Siinä vaiheessa ihmisen metsästysvaikutus on voinut olla ihan ratkaiseva.

Mahtoiko ihminen olla jopa se äkkitekijä, jota tutkijat etsivät selitykseksi Wrangelin mammuttien sukupuutolle?

Tutkijat sanovat, että siitä on jokseenkin mahdoton saada todisteita. Nuorimmat mammuttilöydöt ovat kuitenkin vain joitakin satoja vuosia vanhempia kuin saarelta toistaiseksi löydetyt varhaisimmat arkeologiset todisteet ihmisistä.

Noin 13 000 vuotta sitten joku taiteili mammutin Rouffignacin luolan seinään nykyisessä Ranskassa. Rex Features / AOP Geneetikot tavoittelevat mammutin kloonaamista

Viime vuosina useat tutkijaryhmät ovat ilmoittaneet aikovansa herättää jääkauden ikonin uudelleen henkiin. Kloonaushankkeita on muun muassa Venäjällä ja Kiinassa. Nimekkäin on yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston Revive & Restore -projekti.

Sitä johtava professori George Church aikoo luoda Siperian ikiroudassa säilyneen mammuttien DNA:n ja aasiannorsunaaraiden avulla "norsun, jolla on mammutin piirteitä", etenkin kylmänsietokykyä.

Tulevaisuudenkuvissaan hän näkee uuden ajan mammuttilaumoja vaeltamassa villamammuttien muinaisilla valta-alueilla Siperiassa.

Laura Arppe ei näistä projekteista innostu. Mammuteilla oli aikansa ja paikkansa, oma sosiaalinen rakenteensa ja elämässään varmasti paljon sellaista, mitä me emme ymmärrä, hän sanoo.

– Tiedän, että Siperiaan on rakennettu Ice Age -tyyppistä puistoa, jossa on säästetty suuria avoimia alueita isojen kasvinsyöjäeläinten palauttamiselle. Mutta vaikka tilaa löytyisi, en usko, että mammutteja pystyttäisiin palauttamaan oikeasti olosuhteisiin, joissa ne olisivat tyytyväisiä.

Sulava ikirouta luovuttaa yhä uusia mammuttilöytöjä

Kävipä mammutinpalautushankkeille miten tahansa, aidosti akuutti mammuttikysymys ovat löydöt, joita Siperian ikiroudasta paljastuu yhä enemmän ilmastonmuutoksen edetessä.

Ehditäänkö ne saada talteen, ja kenen käsiin ne päätyvät?

– Tietysti löytöjen soisi päätyvän tieteelliseen tutkimukseen ja museoihin ihmisten nähtäville sen sijaan, että ne myydään yksityisille omistajille ja pajoihin, joissa syöksyhampaista työstetään koriste-esineitä. Ne ovat tieteelle täysin menetettyjä, sanoo Laura Arppe.

Mammutinluiden kaivaminen omaksi hyödyksi on Venäjällä valtaosin laitonta. Kaupan torppaamiseksi ei kuitenkaan ole norsunluukaupan kiellon kaltaista kansainvälistä sopimusta . Syöksyhammasparin löytäjä ja myyjä voi rikastua kymmenillä tuhansilla euroilla.

Löyly ja Sauna, Norppa ja Kuutti – Äänestä suomalaiset nimet tähdelle ja sen planeetalle!

Tue, 22/10/2019 - 15:08

HAT-P-38 ja HAT-P-38b ovat kovin kuivakat nimet tähdelle ja sitä kiertävälle planeetalle, mutta kohta ne voivatkin olla Löyly ja Sauna, Norppa ja Kuutti tai Hiisi Horna. Siitä saavat päättää suomalaiset äänestämällä.

Planeetta on niin sanottu "kuuma jupiter" eli hyvin lähellä tähteään kiertävä kaasuplaneetta. Kierros Auringon kaltaisen tähden ympäri kiertää vain viisi Maan päivää.

Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni IAU on järjestää NameExoWorlds-nimikilpailun osana satavuotisjuhlintaansa. Lähes sadassa maassa valitaan nimi omalle tähdelle ja sen kiertolaiselle.

Karsintakisat on jo käyty. Suomessa nimipareiksi tuli 2030 ehdotusta. Loppusuoralle pääsivät nämä:

  • Löyly & Sauna
  • Sumu & Helle
  • Tulikko & Päivätär
  • Norppa & Kuutti
  • Lievla & Áhcagastin (”Höyry” & ”Hehku”)
  • Naava & Kääpä
  • Pätsi & Ahjo
  • Hiisi & Horna

Voit äänestää omaa suosikkipariasi marraskuun 11. päivään saakka Helsingin yliopiston observatorion sivulla.

Voittajat selvillä joulukuussa

IAU on ammattitähtitieteilijöiden yhteistyöjärjestö, joka muun muassa antaa taivaankappaleille viralliset nimet. Niinpä IAU:n vallassa on päättää, kelpaako äänestystulos.

Jos se hyväksytään, IAU julkistaa virallistetut nimet yhdessä perustelujen ja ehdottajan nimen kanssa joulukuun loppupuolella.

Meidän aurinkokuntamme ulkopuoliset planeetat saavat yleensä tyytyä koodiin, sillä noita eksoplaneettoja on havaittu jo yli neljä tuhatta. Ensimmäinen löytyi vuonna 1995. Löytäjät saavat fysiikan tämänvuotisen Nobel-palkinnon.

UV-säteilyltä suojaavan otsonikehän aukko on tänä vuonna pienempi kuin koskaan mittaushistorian aikana

Tue, 22/10/2019 - 09:59

Antarktiksen yläpuolelle syksyisin muodostuva otsonikehän aukko on tällä hetkellä pienimmillään ihmiskunnan mittaushistoriassa, kertovat Yhdysvaltain sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio Noaa ja ilmailu- ja avaruushallintovirasto Nasa.

Aukko on tällä hetkellä vain noin 10 miljoonaa neliökilometriä suuri, kun se tavallisten sääilmiöiden aikaan on tähän aikaan noin tuplasti suurempi.

Kyseessä ei oikeastaan ole varsinaisesti aukko, vaan alueella on vain jaksottaisesti selvästi ohuempi otsonikerros kuin muualla planeetalla. Termillä otsoniaukko vain erotetaan ilmiö yleisestä maan ilmakehän otsonipitoisuuden laskemisesta.

Miksi otsonikehän kunto on tärkeää?

Otsonikehä toimii ikään kuin maapallon aurinkovarjona ja -rasvana. Se suojaa planeettaa vahingolliselta ultraviolettisäteilyltä, joka voi aiheuttaa ihosyöpää, harmaakaihia, heikentää immuunijärjestelmää ja vahingoittaa kasveja. Mitä pienempi otsonikehän aukko on, sitä vähemmän säteilyä maapallolle yltää.

Otsoni, jota syntyy maapallon pinnan läheisyydessä olevista saasteista, aiheuttaa sen sijaan muun muassa astmaa, keuhkonputkentulehdusta ja hengitysvaikeuksia.

Otsonikato keskittyy juuri napa-alueille. Sitä ovat tänä vuonna hillinneet poikkeuksellisen lämpimät säät stratosfäärissä Antarktiksen yläpuolella. Viimeksi vastaavanlainen tilanne on ollut syyskuissa 1988 ja 2002. Noaan mukaan stratosfäärin lämpenemisen ja ilmastonmuutoksen välille ei ole löydetty tieteellistä yhteyttä.

Hurrata ei kuitenkaan voida.

– On tärkeää ymmärtää, että otsonikehän aukon pieni koko johtuu vain tavallista korkeammista stratosfäärisistä lämpötiloista, eikä kyseessä ole merkki siitä, että otsonikehä olisi jotenkin pysyvästi korjaamassa itseään, Nasan tutkija Paul Newman sanoo Noaan tiedotteessa.

Tutkijat uskovat otsonikehän aukon pienenevän 1980-vuoden tasolle vuoteen 2070 mennessä, kiitos otsonikatoa aiheuttavien kemikaalien käytön rajoittaminen vuoden 1987 Montrealin pöytäkirjassa. Tällä estettiin mahdollisesti myös koko otsonikehän tuhoutuminen.

Tavallisina vuosina ainakin jokin osa stratosfääristä on kokonaan vailla otsonia. Tänä vuonna mittaukset ovat näyttäneet, että tällaista osaa ei ole ollut.

Yksi otsonikehän tilaa mittaavista satelliiteista on kiinnostavasti nimeltään Nasa-Noaa Suomi National Polar-orbiting Partnership satellite.

Lue lisää:

"Olimme kuvitelleet, että asia olisi lopullisesti ratkaistu" – suomalaisasiantuntijakin yllättyi otsonituholaisen mystisestä paluusta

Esseisti Jacques Lemonte: Maailma voi paremmin kuin uskoisittekaan

Mona Mannevuon kolumni: Arvostelemme ahdistuneita millenniaaleja, vaikka meidän pitäisi pohtia miksi heistä tuntuu pahalta

Tue, 22/10/2019 - 06:45
Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

> Kaikki kolumnit löydät täältä
> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

Viimeaikaisten uutisten mukaan mielenterveyden häiriöt ovat suomalaisnuorten merkittävin terveysongelma. Niistä yleisimpiä ovat masennus, ahdistuneisuus ja itsetuhoiset ajatukset.

Myös tovi sitten julkaistussa Turun yliopiston tiedeuutisessa todettiin nuorten erikoissairaanhoidossa annettujen masennusdiagnoosien määrän olevan kasvussa.

Uutinen perustuu lastenpsykiatrian alalla tehtyyn valtakunnalliseen tutkimukseen. Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen tutkija Svetlana Filatova kuitenkin muistuttaa, että tulokset eivät välttämättä kerro masennuksen lisääntymisestä.

Sen sijaan tulokset kertovat Filatovan mukaan siitä, että yhteiskunnan asenteet mielenterveysongelmia kohtaan ovat muuttuneet sallivimmiksi.

Se on myönteinen asia, sillä yhä useampi masentunut hakee apua varhain.

Etenkin kaltaiseni yli-ikäiset millenniaalit tuntuvat tietävän kuinka paljon työ, opiskelu, harrastukset tai some kuormittavat – ja miten kaikkea tätä pitäisi sijoitella elämään oikein.

Kun puhe mielenterveysongelmista lisääntyy, se tekee meistä kaikista psykologeja.

Me tiedämme lopulta hyvin vähän yksittäisten mielenterveysongelmien taustoista, saati niiden syntymekanismeista. Silti jokaisella on mielipide nuorison ahdistuksesta ja naapurin työuupumuksesta.

Joidenkin näkemysten mukaan nuoriso on velttoa pullamössöä. Toisten mukaan ahdistuspuhe on kuin liima, joka tarttuu ihmisestä toiseen. Kolmas selitys on kympintyttömäinen kulttuuri, joka pakottaa erityisesti nuoria naisia ylisuorittamaan elämän kaikilla osa-alueilla.

Tällainen omiin unelmiinsa tukehtuva hahmo seikkailee myös toimittaja-kriitikko Oskari Onnisen Long Playn millenniaalien ahdistusta käsittelevässä jutussa. Tekstissä tulee esiin monia näkökulmia, mutta jutun punainen lanka on se, että nuorten pahoinvointi on Yhdysvalloista Suomeen saapunut julkinen identiteettipeli.

Myös jutun kirjoittamista koskevassa Sivuäänessä Onninen toteaa, että asiantuntijahaastattelut vahvistivat hänen mielikuviaan millenniaalien pahoinvoinnista: kyseessä on ensi sijassa modernin maailman yltäkylläisyydestä ja mahdollisuuksien paljoudesta kumpuava oire.

Jutussa pohditaan myös tilastoja, joiden mukaan olosuhteet suomalaisessa yhteiskunnassa eivät ole huonontuneet. Tilastollisesta näkökulmasta taas tehdään tulkinta siitä, että millenniaalit itse kehittelevät ongelmiaan etsimällä omaan elämäntilanteeseen sopivia diagnooseja.

Näkökulma ei ole poikkeuksellinen, ja olen törmännyt siihen yllättävän usein. Yksi syy lienee se, että vaikeasti tulkittavien ilmiöiden kasvaessa viimeinen totuus haetaan usein tilastoista.

Mutta voiko mielenterveysongelmien arkipäivää tulkita numeroilla?

Sallivan mielenterveyspuheen ajatus ei ole se, että muut arvioivat toisten saamien diagnoosien oikeutuksia.

Kriittinen yhteiskunnallinen keskustelu tunteiden liiallisesta medikalisoinnista sekä mielenterveysongelmien hyödyntämisestä itsen ja tuotteiden markkinointiin on tärkeää.

Ikävä kyllä myös kriittinen keskustelu saattaa siirtyä moittivalla sävyllä yksilöön, vaikka sen tarkoitus on keskittyä rakenteisiin.

Keskustellessamme muiden ihmisten uupumuksesta olemme kaikki asiantuntijoita. Etenkin kaltaiseni yli-ikäiset millenniaalit tuntuvat tietävän kuinka paljon työ, opiskelu, harrastukset tai some kuormittavat – ja miten kaikkea tätä pitäisi sijoitella elämään oikein.

Lisäksi me vertaamme muita – myös itseämme nuorempia ihmisiä – omaan itseemme. Me oletamme, että kaikki elämät ovat samanlaisia ja niitä voi peilata toisiinsa.

Tästä näkökulmasta määrittelemme sen, kenellä on oikeus ahdistua, väsyä tai voida huonosti.

Sallivan mielenterveyspuheen ajatus ei ole se, että muut arvioivat toisten saamien diagnoosien oikeutuksia. Sen tarkoitus on kannustaa ihmisiä rohkeasti tarkastelemaan omia voimavarojaan.

Lopulta on vaikea arvioida, milloin kuormittavaan elämäntilanteeseen liittyvä stressi on vakava riskitekijä. Siksi yksilön kokemus siitä, että stressi ylittää hänen sopeutumiskykynsä, on otettava vakavasti.

Joidenkin elämän varrelle myös sattuu enemmän raskaita asioita kuin toisten. Tämänhetkisen ymmärryksen mukaan vakavan toimintakyvyn lamauttavan mielenterveysongelman puhkeaminen vaatii usean tekijän summautumisen.

Tästä näkökulmasta lienee parempi ymmärtää kuin kyseenalaistaa ahdistunutta ihmistä.

Puhe millenniaalien itsekeskeisyydestä tai tahallisesta ylisuorittamisesta luo vääristyneen mielikuvan siitä, että mielenterveys on valinta. Ikään kuin mielenterveysongelmat voisi välttää, jos elämää ei ota niin vakavasti.

Ahdistuspuheen kyseenalaistaminen voi kertoa myös siitä, että se käy joidenkin hyvinvoivien hermoille.

Uupuneet opiskelijat, masentuneet pätkätyöläiset ja putoamista pelkäävät ylisuorittajat nimittäin pilaavat visiot ja hyvän tunnelman.

Millenniaalit eivät voi väsyä, sillä heillä on yhteiskunnallinen tehtävä: heidän on määrä rakastaa pätkätöitä ja projekteja. Heidän tulee myös pitää sopivassa määrin itsen markkinoinnista, itsen mittaamisesta, kilpailemisesta, säästämisestä ja uusista haasteista.

Tärkeintä on se, että epävarmuudessa eläminen näyttää vaivattomalta.

Mona Mannevuo

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Turun yliopistossa Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (BIBU) -konsortiossa. Lisäksi hän työstää kirjaa tunteiden, neurotieteiden ja suomalaisten työnjohto-oppien kytköksistä. Hän kirjoittaa kolumneja yksityishenkilönä eivätkä hänen näkemyksensä välttämättä heijastele Turun yliopiston kantoja.

Aiheesta voi keskustella 22.10 klo 16.00 asti.

Lue myös:

Mona Mannevuon kolumni: Kun työuupumus on normaali olotila – maaninen työkulttuuri kasvattaa tahattomasti työnarkomaaneja

Anton Vanha-Majamaan kolumni: Ahdistus on aikamme sitkein trendi, ja nyt sillä mainostetaan kaikkea sihijuomista pakastepihveihin

Tuija Siltamäki: Parjattujen millenniaalien työmarkkinoilla kytee turhautuminen, josta työnantajien kannattaisi pikkuhiljaa kiinnostua

Laura Hallamaan kolumni: Mummojen ja pappojen leipä oli pieninä palasina, ja niin näyttää käyvän myös y-sukupolvelle

Ota hetki ajattelemiseen, sillä aivojen tekemiin päätöksiin voi vaikuttaa – "Joudut ikään kuin olemaan oma vastustajasi"

Sat, 19/10/2019 - 10:10

Moni on kuullut, että tuulivoimalat ovat vaarallisia eläimille. Esimerkiksi Saksassa tuulivoimaloiden lapojen arvioidaan tappavan vuodessa jopa 100 000 lintua. Se on aika paljon.

Lintujen tuulivoimalakuolemien tarinaa esittävät erityisesti tuulivoimaa vastustavat tahot. Luvut eivät valehtele, mutta mittakaavasta ne eivät kerro mitään. Se on tarkoituskin.

Saksan ympäristönsuojeluvirasto Bundesamt für Naturschutz arvioi, että koko Euroopassa kuolee arvion mukaan noin 90 miljoonaa lintua pelkästään ikkunalaseihin.

Tarinan opetus on, että ajattelemme joko intuitiivisesti tai tietoisesti.

Intuitio on ajattelun alitajuntainen oikopolku. Se perustuu kokemuksiin ja on supernopea. Intuitio on monessa nopeassa tilanteessa tietoista miettimistä parempi neuvonantaja.

Mutta tarkkaa lopputulosta sillä ei saa. Niinpä 100 000 tuulivoimaloiden tappamaa lintua kuulostaa aivojen automaattisesti prosessoimalla nopealla ajattelulla valtavalta määrältä.

Tietoinen ajattelu on raskaampaa ja kuluttaa energiaa.

Intuitio perustuu vaikutelmiin, tietää Turun yliopiston psykologian dosentti Johanna Kaakinen.

– Intuition ongelma on, että silloin olemme täysin altistuneita tiedonkäsittelyn vinoumiin, jotka voivat johtaa huonoihin tai virheellisiin toimintatapoihin. Ajattelumme perustuu ”primingiin” eli ne asiat, jotka ovat päällimmäisinä mielessä, värittävät siitä seuraavaa havainnointia.

Tietoista ajattelua suoritetaan silloin, kun asioista otetaan tietoisesti selvää. Se on hidasta, mutta tarkkaa. Lopuksi tietoisesta ajattelusta seuraa tarkka tulos.

Tietoinen ajattelu on raskaampaa ja kuluttaa energiaa. Kovan ajattelutyön aikana aivojen työmuisti täyttyy pinnistelystä. Ylioppilaskokeen tai ajokortin insinööriajon tapaisen ajattelusession jälkeen ihminen on suorastaan puhki.

Siksi meidät on suunniteltu niin, että jättäydymme usein intuition varaan. Intuitiossa on parempi teho-hyötysuhde, koska evoluutio suosii kaikkea, mikä säästää energiaa ja vaatii vähemmän vaivaa. Intuitio on hyvin nopea tapa toimia ja siitä on hyötyä esimerkiksi hengenvaarallisissa tilanteissa.

– Tässähän ei ole kyse siitä, kumpi on parempi. Molempia tarvitaan. Kyllähän ihmiselle on luontaista myös asioiden pähkäileminen, Johanna Kaakinen sanoo.

Ikkunalasiin törmääminen aiheuttaa monin verroin enemmän lintukuolemia vuosittain kuin tuulivoimalan lapoihin törmääminen. Kuvituskuva.AOP Miettimällä mielikuvia vastaan

Intuitiosta on etua tilanteissa, joista ei ole saatavissa täyttä varmuutta. Aivomme ovat muovautuneet niin, että vähän vajavaisillakin tiedoilla saamme aikaan kelvollisen lopputuloksen.

Ennakoimme erilaisia tilanteita aiemman kokemuksen perusteella. Seuraamme, kuinka usein joku asia tapahtuu ja pyrimme arvioimaan siitä todennäköisyyden. Ihminen on varsin hyvä arvioimaan ilmenemistodennäköisyyksiä.

Esimerkiksi nälän ja vessahädän sattuessa osaamme vieraassakin kaupungissa päätellä sekä ravintolan että vessan löytyvän todennäköisesti menemällä lähimpään ostoskeskukseen.

Teemme siis päätelmiä sen perusteella, mitä olemme aiemmin kokeneet. Synnytämme myös päässämme mielikuvia ja uskomme tarinoihin, vaikka meillä ei olisi mitään käsitystä, miten asioiden tapahtumaketju oikeasti menee.

Jos ymmärrämme miten intuitio toimii, päätöksiin voidaan vaikuttaa.

Johanna Kaakinen muistuttaa, että intuitiolle ei oikein voi mitään.

– Aina kun kuulemme sanoja, puhetta tai jotain muuta, muisti toimii niin, että omat tiedot ja tietopohja aktivoituvat automaattisesti. Olemme aina alttiina mahdollisille vääristymille ja vinoumille, mutta emme ole niiden armoilla. Jos haluamme ottaa ylimääräistä aikaa siihen miettimiseen, niin vinoumien toiminta voidaan pysäyttää.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa huomattiin aikoinaan, että poliisi ampui herkemmin tummaihoisia kohti. Kyseessä oli stereotypioihin perustuva vinouma. Sitä ryhdyttiin korjaamaan sillä, että poliisia kehotettiin miettimään asiaa tietoisesti ennen ampumista. Muutaman millisekunnin miettiminen säästi mahdollisesti ihmishenkiä.

Välillä kannattaa ottaa ajattelun aikalisä

Aivojen tekemiin päätöksiin voi vaikuttaa, selviää myös psykologian maisteri Tuomas Leistin tuoreesta väitöskirjasta.

Helsingin yliopistossa torstaina väitellyt Leisti halusi tietoisuustutkimuksellaan selvittää, mikä merkitys tietoisella ajattelulla on, kun intuition merkityksestä puhutaan niin paljon. Hän tuli siihen lopputulemaan, että tietoisen ajattelun kautta intuitiivinen prosessi saadaan hallintaan.

Leisti sanoo, että jos päätöksiä tehdään intuitiivisesti, mutta ymmärrämme, miten intuitio toimii, päätöksiin voidaan vaikuttaa.

Hyvä esimerkki on työnhakutilanne. Vaikka työnantaja lukisi CV:n ja teettäisi psykologisia testejä, hakijasta syntyvä kokonaisvaikutelma on silti intuitiivinen. Se ei siis Leistin mukaan ole rationaalisen prosessin tulos.

– Jos ymmärrämme intuitiivista prosessia, niin voimme sulkea pois sellaisia asioita, jotka eivät ole relevantteja arvioinnin kannalta. Jos tiedämme vaikka, että meillä on ennakkoluuloja, voimme sulkea niitä pois ja tarkkaavaisuus voidaan kohdistaa olennaisiin asioihin kuten työkokemukseen.

Mutta vaivaa se vaatii. Pelkällä intuition vaikutelmilla pääsisi paljon helpommalla.

– Se on todella raskasta varsinkin, jos ne intuitiiviset vaikutelmat ovat todella voimakkaita. On henkisesti raskasta lähteä etsimään tietoa, jotka ovat intuitiota vastaan. Joudut ikään kuin olemaan oma vastustajasi.

Sama intuition ymmärtäminen ja sille vastaanpaneminen auttaa vaikkapa kaupassa. Ihmisillä on tapana tehdä heräteostoksia vain hetkellisen hyvänolontunteen saamiseksi.

– Se on sitä, että pysähtyy siinä hetkessä miettimään, tarvitsenko tätä oikeasti ja tulenko käyttämään tällaista. Siinä pystyy ottamaan sellaisen aikalisän ja miettimään, onko tämä oikeasti tarpeen, psykologian maisteri Tuomas Leisti sanoo.

Lue myös:

Kaikki stressi ei ole pahasta – eustressi auttaa onnistumaan ja sitä voi tietoisesti lisätä

Katri Saarikiven kolumni: Aivosi täydentävät puuttuvaa tietoa kuvittelemalla ja arvaamalla, mutta usein arvaukset ovat vääriä

Pages